Näin kävi "Suomen kuninkaalle"

Jossitellaan vähän. Jos Saksa ei olisi hävinnyt ensimmäistä maailmansotaa, niin noin 96 vuotta sitten juhlavasti koristelluille Bulevardille ja Etelä-Esplanadille olisi kokoontunut suomalaisia ja saksalaisia sotajoukkoja. Ne olisivat tehneet kunniaa muuan Friedrich Karlille, jota hakemaan olisi lähetetty laiva Tallinnaan.

Laivassa Friedrich Karlille olisi ojennettu Vapaudenristin suurristi. Laivan mastoon olisi nostettu Suomen lippu, ja sotilaat olisivat ampuneet 101 kunnianlaukausta – ensin Tallinnassa, seuraavaksi Suomenlinnan ohi mentäessä ja viimeisen kerran Hietalahden satamassa maihin noustessa.

Maissa valtionhoitaja P. E. Svinhufvud olisi luovuttanut oman asemansa Friedrich Karlille – Suomen kuninkaalle. Kuuden hevosen kuljettamissa juhlavaunuissa liikkunut kuningas olisi saanut kukkia valkopukuisilta tytöiltä, ja illalla uusi valtionpäämies olisi katsellut ylioppilaiden soihtukulkuetta.

Näin kertoo ulkoministeriön arkiston muistio.

Todellisuudessa noin 96 vuotta sitten kuningaskuntahanke jäi elämään vain historian oppikirjoihin.

– Saksalaisperäistä kuningasta lähdettiin alun perin ajamaan vuoden 1918 ulkopoliittisen tilanteen eli Venäjän uhan takia. Suomalaiset halusivat Saksalta turvaa Venäjää vastaan. Kun Saksa hävisi ensimmäisessä maailmansodassa, tältä logiikalta romahti perusta, dosentti Vesa Vares kertoo.

Suomen kuninkaalle suunniteltu kruunu. Soile Kallio/Lehtikuva

Jäi johtamaan sukulinnaa

Friedrich Karlille kuninkuuden peruuntuminen ei tullut yllätyksenä.

– Hanke oli alun perinkin epävarma. Kun Friedrich Karl sitten lokakuussa vuonna 1918 valittiin kuninkaaksi, sekä monarkistit, tasavaltalaiset että hän itse tiesivät, että tilanne oli hankkeelle paljon epäsuotuisampi kuin vielä pari kuukautta aikaisemmin asiasta sopiessa. Kuninkaanvaalista tiedon vienyt Suomen eduskunnan lähetystö ja Friedrich Karl sopivat yhdessä, että vastausta lykättäisiin ja katsottaisiin, mitä sodassa tapahtuu.

Viikkoa myöhemmin Saksa romahti. Sen myötä ei tarvinnut enää miettiä nykyisen Presidentinlinnan soveltuvuutta kuninkaalle – Saksan lähettilään kerrotaan nimittäin kyseenalaistaneen, olisiko paikka, jossa joutuisi jatkuvasti katselemaan torikauppaa, tarpeeksi arvokas kuninkaalle. Ei liioin valmistettu kuninkaan kruunua, josta tehdyt piirustukset päinvastoin katosivat ja löytyivät vasta 1980-luvulla – kemiläinen kultaseppä tosin teki kruunun valmiiksi vuonna 1988.

Friedrich Karlin elämä jatkui "aika lailla tavanomaisena".

– Hänestä tuli sukunsa päämies Hessenissä vuonna 1925. Hän ei kuitenkaan hakenut poliittista uraa tai muutenkaan suurta yhteiskunnallista näkyvyyttä. Titteliltään Friedrich Karl oli Hessenin prinssi. Vaikka aatelisarvo katosi Saksan vallankumouksen myötä, sukulinna jäi. Hän johti sitä, kunnes kuoli 72-vuotiaana vuonna 1940.

"Kruununprinssi" valittiin kaksosista

Friedrich Karlin kaikki neljä poikaa liittyivät myöhemmin kansallissosialistiseen puolueeseen. Heistä aktiivisin oli vanhimmista kaksospojista toinen, Philipp. Hän sai toimistaan lievän tuomion, muut vapautettiin. Kaksosista toista, Wolfgangia, oli kaavailtu kruununprinssiksi.

– Suomalaiset olivat veljeksistä aika hyvin hajulla siinä mielessä, että pohtiessaan, kummasta tulisi kruununprinssi, Wolfgang katsottiin vakaammaksi ja järkevämmäksi. Philippiä ei pidetty poliittisesti niin harkintakykyisenä, Vares sanoo.

Sitä, kuka nykyään olisi Suomen kruunupää, jos monarkia olisi toteutunut, voi vain arvailla.

– Hessenissä vanhimman pojan oli ollut tapana jatkaa suvun päämiehenä. Jos tämä sama linja olisi jatkunut, niin Wolfgangin jäätyä lapsettomaksi Suomen kuningas voisi nyt olla Philippin pojanpoika Philipp von Hessen, josta Helsingin Sanomat kirjoitti jo vuonna 2002. Toisaalta voi vain spekuloida, olisiko Suomen kuninkuutta pidetty tärkeämpänä kuin Hessenin suvun päämiehen asemaa.

– Friedrich Karlin nuorin poika Cristopher meni naimisiin Kreikan ja Tanskan prinsessan Sofian kanssa. Cristopherin lanko oli siis nykyisen Englannin kuningatar Elisabet II:n prinssipuoliso Philip. Jos Suomesta olisi tullut kuningaskunta, meillä olisi ollut tätä kautta periaatteessa jonkinlainen sukulaiskytkös Englannin kuningashuoneeseen.

Vares kertoo, ettei monarkiaan siirtymistä ole mietitty Suomessa vakavasti enää vuoden 1918 jälkeen.

– Eivät monarkistit sitä paitsi silloinkaan miettineet, pitäisikö Suomen siirtyä monarkiaan, vaan pitäisikö Suomen säilyä monarkiana: Suomellahan oli kesään 1919 asti Ruotsin vallan ajan vuoden 1772 hallitusmuoto.