Suomalaisista herkkiä tai erityisen herkkiä on arvioiden mukaan noin 15-20 prosenttia väestöstä.
Kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, josta on paljon hyötyä. Toisaalta herkät myös kuormittuvat helposti.
Herkän ihmisen tietokirjan tehnyt Janna Satri kirjoittaa, että herkkä ihminen on erityisen herkkä ympäristön ärsykkeille ja sisäisille vaikutteilleen. Herkkä tekee poikkeuksellisen hienovaraisia havaintoja ja prosessoi niitä syvällisesti. Ei-herkän ihmisen voi olla vaikea ymmärtää herkän kokemusmaailmaa.
Osa herkistä ihmisistä opettelee piilottamaan herkkyytensä ja kovettaa itsensä, jotta pärjäisi paremmin työelämässä.
– Toimintakyky voi säilyä näissä tapauksissa 10-20 vuotta, mutta sen jälkeen tulee vaivoja, joista tavallisimpia ovat jatkuva väsymys ja epämääräinen ahdistus. Unettomuus ja keskittymiskyvyn heikkeneminen ovat jo hälytysmerkkejä alkavasta työuupumuksesta, sanoo psykiatri Juhani Mattila.
Hänellä on pitkä kokemus herkkien ja herkkyyteensä menettäneiden hoitamisesta. Mattilan mukaan työn vaatimukset voivat täyttää ihmisen mielen niin, ettei hän enää tiedä, mitä itse tuntee ja tarvitsee voidakseen hyvin.
Ahdistus on silloin merkki siitä, että pystyy reagoimaan. Tällöin ihminen tarvitsisi keskusteluapua siihen, että hän löytäisi kadonneen itsensä. Psykiatrin mukaan pelkkä lääkehoito, lepo tai liikunta eivät riitä palauttamaan voimia.
– Yksin ei pidä jäädä. Työterveyshuollostakin saa apua. Myös yksi tai kaksi käyntiä ongelmaan perehtyneen psykoterapeutin luona voi jo auttaa, Mattila sanoo.
Työelämässä herkkien tilanne saattaa olla hankala, jos työpaikan arvot ovat kovat, eikä herkkien vahvuuksia tai taitoja arvosteta. Kymmeniä vuosia työtä herkkien ihmisten kanssa tehnyt psykiatri Juhani Mattila toteaa, että herkkä ihminen haluaa tehdä työnsä kunnolla ja välttää virheitä. Jos esimies on tyytymätön, herkkä syyllistyy. Herkkä ihminen myös reagoi voimakkaasti työpaikan vääryyksiin ja huonoon ilmapiiriin.