Libanonilaiset eivät ole unohtaneet kahden vuoden takaisen räjähdyksen aiheuttamia kauhunhetkiä, kirjoittaa Libanonissa asunut toimittaja Miriam Huovila.
Tiistai-iltana kaksi vuotta sitten Libanonin pääkaupungin Beirutin satamassa elettiin kohtalokkaita hetkiä. Yhdessä sataman varastorakennuksista oli syttynyt tulipalo, ja palokunta hälytetty paikalle sammutustöihin.
Hetkeä myöhemmin kello 18.07 Beirutia vavisutti valtava räjähdys, yksi ihmiskunnan historian suurimmista ei-ydinräjähdyksistä. Yli 200 ihmistä kuoli ja yli 6 000 haavoittui. Satojen tuhansien ihmisten kodit tuhoutuivat, ja rakennusten ikkunat särkyivät ympäri kaupunkia.
Räjähdyksen syynä oli satamassa jo seitsemän vuoden ajan puutteellisesti varastoitu 2750 tonnin lasti ammoniumnitraattia. Todistettavasti sekä Libanonin presidentti Michel Aoun että silloinen pääministeri Hassan Diab olivat tietoisia räjähdysalttiin aineen säilytyksestä satamassa.
Kumpikaan johtajista ei kuitenkaan ole ottanut kahden vuoden takaisista tapahtumista vastuuta, eikä näin ei ole tehnyt kukaan muukaan Libanonin viranomaisista. Sen sijaan maan poliittinen eliitti on pyrkinyt itse viivästyttämään satamaräjähdyksen tutkintaa ja hankaloittamaan tuomari Tarek Bitarin työtä.
2:15
Tänään tuhannet libanonilaiset marssivat jälleen Beirutin kaduilla vaatien oikeutta satamaräjähdyksen uhreille. He marssivat myös korruptoitunutta poliittista eliittiä vastaan, joka on heidän mielestään osoittanut kykenemättömyytensä johtaa maata.
Vaikka elämä on alkanut palata sataman lähellä sijaitseville asuinalueille, libanonilaiset eivät ole unohtaneet räjähdyksen aiheuttamia kauhunhetkiä. Räjähdys on libanonilaisille valtion täydellistä epäonnistumista kuvastava symboli, joka on läsnä heidän jokapäiväisessä elämässään.
