Muistoja pystytään siirtämään jo kotiloista toiseen. Se muuttaa käsitystämme muistista ja voi auttaa niin Alzheimerin taudista kuin traumanjälkeisestä stressihäiriöstä kärsiviä, sanoo Kalifornian yliopiston professori.
Video: Muistiongelmiin törmätään jo työikäisillä – Lorenz Backman: Stressi nostaa oireet pintaan
Muistoja on siirretty onnistuneesti yhdestä kotilosta toiseen niin, että toiselle kotilolle on muodostunut keinotekoinen muisto, tiedottaa Kalifornian yliopisto. Muistoja on onnistuttiin siirtämään RNA:ta siirtämällä.
Tutkimus voisi johtaa uusiin tapoihin heikentää traumoja tai tuskallisia muistoja ja toisaalta menetelmällä voisi palauttaa kadonneita muistoja.
– Uskon, että ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa voisimme mahdollisesti käyttää RNA:ta Alzheimerin taudin tai traumanjälkeisen stressihäiriön lievittämiseen, sanoo yksi tutkimuksen kirjoittajista, Kalifornian yliopiston neurobiologian professori David Glanzman.
Tutkimus julkaistiin tällä viikolla eNeuro-lehdessä.
Kotiloiden muisto sähköiskusta saatiin siirrettyä
Tutkimus toteutettiin antamalla viisi pientä sähköiskua kotiloryhmälle 20 minuutin välein. Vuorokauden jälkeen sama toistettiin.
Iskut vaikuttivat kotilon vetäytymisrefleksiin. Kun kotiloa napautti, se vetäytyi 50 sekunniksi kun kotilot, jotka eivät saaneet sähköiskuja vetäytyivät napautettaessa vain sekunniksi.
Molemmilta kotiloryhmiltä, pitkäksi aikaa vetäytyviltä sähköiskuja saaneilta ja verrokeilta, otettiin hermostosta RNA:ta ja sitä istutettiin uusiin kotiloihin.
Ne kotilot, jotka saivat sähköiskuja saaneiden kotiloiden RNA:ta, vetäytyivät lähes yhtä hitaasti kuin sähköiskuja saaneet – niiden vetäytyminen jatkui 40 sekuntia.
Kuten odotettua, verrokkiryhmän RNA:ta saaneiden kotiloiden vetäytymisaika ei muuttunut.
RNA:n tutkimus jatkuu
Glanzman selittää, että kotiloiden tutkiminen on hyvä tapa tutkia aivoja ja muistia, sillä kotiloiden oppimisesta tiedetään paljon. Lisäksi niiden hermosolujen ja molekyylien toiminta on hyvin samanlaista kuin ihmisillä – erona on vain, että kotiloilla on miljardeja hermosoluja vähemmän.
Glanzman uskoo, että tulevaisuudessa RNA:ta voidaan käyttää muistojen palauttamiseen ja tallentamiseen esimerkiksi Alzheimerin tautia sairastaville ihmisille.
Seuraavaksi Glanzman tutkii tarkemmin, minkä tyyppiseen RNA:han muisto tallentuu tarkemmin.
RNA eli ribonukleiinihappo tunnetaan solujen välisenä viestinviejänä, joka auttaa proteiinien muodostuksessa ja välittää DNA:n ohjeita solujen muihin osiin, mutta sillä on muitakin tärkeitä tehtäviä