Muistatko vielä suloiset siilit hyvinkääläisen Pekan pihassa? Nyt silmäteränä on Pikku-Einari – piikkiselkä on saanut oman ruokintapisteenkin!

0:25
Siilit ovat kirmanneet Pekka Wahlstenin pihamaalla jo vuosien ajan. Tänä kesänä erityisesti ihastuttaa Pikku-Einariksi nimetty siili.

Elokuussa 2018 MTV Uutiset kertoi hyvinkääläisestä Pekka Wahlstenista, jonka piha kuhisi siileistä. Näin kahden vuoden jälkeen siilikesä on jatkunut Wahlsteneilla edelleen, ja joukosta on noussut esiin myös uusia tuttavuuksia.

Muutamia viikkoja sitten Pekka Wahlsten oli tuttuun tapaan seurailemassa pihamaallaan siilejä, kun hänen lähellään tepasteli pienenpieni poikanen. Tämän kesän poikueesta oleva yksilö etsi selkeästi ruokaa, joten Wahlsten toimi pikaisesti.

– Annoin sille kissan märkäruokaa ja se keskittyi syömiseen.

Samalla tutustumishetkellä mies punnitsi piikkiselän ja vaaka näytti eläimen painoksi 317 grammaa. Tämä on Wahlstenin mukaan normaali paino poikaselle.

– Syömisen jälkeen se karkasi takaisin maastoon.

Mies kattoi illalla rutiininomaisesti talon edustalle siileille ruokaa ja huomasi tutun poikasen palaavan ruokailemaan pihapiiriin. Poikanen sai nimekseen Pikku-Einari.

Pikku-Einarin tunnistaa helposti

Yli 15 vuoden siilikokemus on tutustuttanut Wahlstenin moniin siiliyksilöihin.

Siilit ovat erikokoisia ja -näköisiä, ja kuten ihmisetkin, myös siilit saattaa tunnistaa kävelytyylistä. Näin on myös Pikku-Einarin kohdalla.

– Aikuiset siilit liikkuvat usein niin, että niiden piikkimatto laahaa hieman maata, mutta Pikku-Einari painaa täydellä korkeudella eteenpäin. Pikku-Einarin vartalo ei siis ole vielä valahtanut maan tasalle.

Mies vitsaileekin, että siilillä on yhdennäköisyyttä erään automerkin kanssa.

– Sitä voisi verrata Citroën-auton kaasujousitukseen, jossa jouset nostavat auton korin korkealle. Pikku-Einari muistuttaa siis vähän ranskalaista autotekniikkaa, Wahlsten naurahtaa.

Poikanen on jo tottunut hemmotteluun

Elokuun puoliväliin saakka kaikki Wahlstenin pihapiirissä liikkuneet siilit ovat ruokailleet yhteisen häkin suojassa. Hyvänä kesänä siilejä on parhaimmillaan ollut päivän mittaa jopa parisenkymmentä.

Mies on rakentanut siileille puusta ja kanaverkosta erilaisia tiloja, joissa ne voivat syödä rauhassa isoilta linnuilta ja ketuilta.

Nyt silmäteräksi päässyt Pikku-Einari on saanut kuitenkin erikoiskohtelua.

– Päätin rakentaa sille oman häkin, koska se on sen ansainnut, Wahlsten kertoo hymyilevällä äänellä.

Mies on rakentanut poikaselle ruokintapisteen, joka on ollut käytössä nyt noin viikon verran. Pikku-Einari on todennut tyytyväisenä, että palvelu pelaa.

– Se tulee iltaisin siihen samaan paikkaan, kuin omaan kotiinsa.

Erikoista täysikasvuisten siilien käytöksessä on Wahlstenin mukaan se, että vaikka ne ovat piipahtaneet Pikku-Einarin häkissä, niin tämän ruokakupin sisältöön ne eivät ole kajonneet.

Kissanruokaa jemmassa kaapissa

Wahlsten kertoo, että hän pitää kaapissa jatkuvasti noin kahden päivän ruokavarastoja pihapiirin siilejä varten.

Hän kertoo täyttävänsä ruokakipot iltaisin kissan märkäruoalla tai vedellä turvotetulla koiranpenturuoalla. Juomakippoon hän kaataa puhdasta vettä.

Wahlsten muistuttaa, että kuitenkaan mikä tahansa ruoka ei ole siileille hyväksi.

– Kissojen ja koirien kuivaraksut sellaisenaan eivät ole sopivia, sillä ne turpoavat siilin vatsassa.

Myös muun muassa pähkinät eivät sovi siileille, sillä ne sisältävät paljon fosforia ja vain vähän kalsiumia, mikä voi aiheuttaa siilin raajojen murtumisia.

Myöskään maitoa tai kermaa ei pidä kaataa juomakuppiin.

Pihapiirin piikikkäät kuluttavatkin miehen mukaan noin kaksi kiloa ruokaa joka ilta.

– Tarkoitus ei ole ruokkia siilejä niin, että ne tulevat riippuvaiseksi minusta. Kyse on tukiruoasta, jos niiden matojen metsästys epäonnistuu.

Siilit käsikirjoittavat itse tarinansa

Vaikka Wahlsten on ollut tiiviisti mukana siilien elämässä jo vuosien ajan ja ylläpitänyt Facebook-sivustoa pihamaansa siileistä, niin hän muistuttaa, että luontokappaleet käsikirjoittavat itse tarinansa.

– Ei niitä pidä mennä turhaan koskemaan eikä niihin pidä tutustua lemmikin lailla.

Vaikka siilillä ei ole vihollisia joka sormelle, niin valitettavasti piikkiselkä kohtaa vaaroja lähes kaikkialla.

Kesäisin ja alkusyksyn aikaan mies toivookin autoilijoilta ja nurmenleikkaajilta tarkkaavaisuutta rauhoitetun eläimen kohdalla. Rotanmyrkyistä ja hiirenloukuista puhumattakaan.

– Liikenne, tekniikka ja myrkyt tuhoavat siilejä. Vahingot kyllä ymmärrän, mutta saattaa siinä joskus olla kyseessä ihan teloitus siilejä kohtaan.

Wahlstenin mielestä siileissä parasta on se, kun niitä voi katsella rauhassa omalla pihamaalla. Hän kuvailee, että voisi tarkkailla luonnon menoa kiireettömästi vaikka kuinka kauan.

– Siilejä seuratessa mielikin rauhoittuu.

– Tämä kaikki toimintani kertoo siitä, että haluan, että siileillä on hyvät oltavat.

Lähde: www.siilikiikarissa.fi

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja