Muistatko vielä nämä? Dopingkäry pistettiin banaanin piikkiin

– Ensimmäinen tapaus, mikä säväytti, oli Stig Wetzellin käry jääkiekon MM-kisoissa Helsingissä vuonna 1974, legendaarinen urheiluselostaja Leo Silolahti muistelee suomalaisurheilijoiden dopingskandaaleja.

– Olin Lapissa pienessä majassa, ja kuuntelimme selostusta. Ehdimme jo juhlia Suomen pronssimitalia, kunnes kävi ilmi, että maalivahti Stig Wetzell oli syönyt banaania.

Wetzell oli kärähtänyt dopingista, ja hänen näytteessään oli jälkiä efedriinistä tai muusta vastaavasta aineesta, Silolahti muistelee.Selitys, jonka mukaan käry johtui hänen syömästään banaanista, on syöpynyt mieliin.

Suomi menetti mitalinsa, ja Silolahdenkin usko urheiluun joutui ensimmäistä kertaa koetukselle.

Myöhemmin hän päätyi kuitenkin urheilutoimittajaksi. Ensimmäinen doping-skandaali hänen uransa ajalta oli juoksija Martti Vainion tapaus Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984. Vainio oli voittanut hopeaa 10 000 metrin matkalla, mutta antoi sitten positiivisen testituloksen.

– Siihen liittyi tämä kuuluisa talonmies Nyrönen. Eihän Vainio ollut mitään tehnyt vaan talonmies Nyrönen, joka piikitti Vainioon kovempaa ainetta kuin tämän luulemaa vitamiinia, Silolahti kertaa.

Kootut hullut selitykset

Soulin olympialaisissa vuonna 1988 käry kävi Kanadan maailmanennätysmiehelle, pikajuoksija Ben Johnsonille.

– Suomalaisia suretti, koska Johnson oli Valion maitomainoksessa ja käyttikin maitoa vahvempaa. Hän jäi kiinni vielä uudestaankin vuonna 1993.

Samalta vuodelta Silolahti muistaa juoksija Minna Lainion tapauksen, jossa kummastusta herätti halu antaa testinäyte omasta virtsapussista. Samaan ovat sortuneet monet muutkin urheilijat testauksia vältellessään.

Urheilutoimittajan kuulemien selityksien kirjo on todella laaja. Toisinaan paljastunut doping-rike on pistänyt tiukoille niin urheilijan kuin toimittajankin.

– Kerran lehdistötilaisuuteen oli otettu mukaan auton kojelauta hansikaslokeroineen päivineen. Urheilijat selittivät, kuinka sinne oli jäänyt joku pussi joltakin. Kas, kun eivät olleet tuoneet koko autoa, Silolahti naurahtaa.

Banaaniselitys voi kuulostaa hullulta, mutta vasta jokin aika sitten Ranskan ympäriajossa kärynnyt selitteli tulosta syömällään lihalla, jota on kasvatettu hormoneilla, Silolahti toteaa. Erikoinen selitys olisi kuitenkin teoriassa mahdollinen.

Urheilutoimittajan likainen työ?

Vuonna 1981 Silolahden aloitellessa toimittajan uraa hänelle soitettiin juttuvinkki menestyneestä uimarista, jonka dopingin käyttöä olisi kuulemma ollut syytä penkoa. Silolahti ei nuorena ja idealistisena halunnut kuitenkaan moista penkomista suorittaa.

Hän muistelee, kuinka osallistui 1980-luvun alussa Hiihtoliiton tilaisuuksiin Rukalla. Saunareissulla Silolahti oli kuunnellut korvat punaisena doping-juttuja. Puheet kuitenkin jäivät saunan lauteille.

– Määrätyt piirit tietävät dopingista, mutta haluavat vaieta. Valitettavasti sama systeemi tuntuu jatkuvan edelleen, Silolahti arvelee.

– Raha on pahin kiihoke dopingiin, ja se saa urheilijat hairahtamaan.

Muutamat tahot ovat esittäneet, että doping pitäisi joissain määrin sallia. Silolahti ei kuitenkaan ajatukselle lämpiä vaan haluaisi urheilun pysyvän määrättyjen rajojen sisällä.

Medialla Silolahti näkee olevan doping-asioissa kaksi roolia. On toimittajia, jotka kertovat urheilun tuloksista ja taustoista, ja heitä jotka tekevät tutkivaa journalismia myös urheilun parissa. Doping-uutisoinnin Silolahti jättäisi urheilutoimituksen sijaan uutispuolen tehtäväksi.

– Tämänkaltainen työ, vaikka se onkin niin sanotusti likaista työtä, tulee lopulta urheilun hyväksi, jos vain haluamme pitää urheilun puhtaana, Silolahti sanoo.

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com

Urheilua ennen vanhaan: Kossu terästi ampumasuoritusta

Urheilijat "piripäissään" pururadalla – Tällaista doping oli menneinä vuosina

Nämä tavalliset ihmiset käyttävät dopingia

Doping-tutkija: Näin moni suomalainen on kokeillut dopingia

Tutkijan yllättävä väite: Dopingin käyttäjät elävät terveellisesti