MTV Jordaniassa: Pakolaisuus kestää vuosia

Pian hän hätistää toimittajat kauemmas. Olemme tunkeutuneet jalkapallovalmentajan ja -joukkuen pyhälle, tekniselle, alueelle.

Ottelun päätyttyä pojat vilvoittelevat kaatamalla pullovettä niskaansa.

Jordanialaisella Zaatarin pakolaisleirillä Syyrian rajan lähellä on kuusi jalkapallokenttää. Kyse ei ole vain poikien hupailusta. (Tytötkin pelaavat, mutta ulkopuolisen katseilta peitetyillä alueilla.)

Euroopan jalkapalloliitto UEFA tukee valmentajien koulutusta leirillä. Lasten ohjaaminen antaa ryhtiä sekä lapsille että valmentajille itselleen.

Paluuta kotiin ei ole

Zaatarin oloissa se on tärkeää. Syyrian konflikti jatkuu jo neljättä vuotta. Pakolaisilla ei ole paluuta kotiin. Alkuaikojen optimismi on muuttunut sitkeydeksi. On ymmärretty että leirielämä ja pakolaisuus kestävät vuosia, ja arjelle on löydettävä selkäranka ja mielekkyys.

- Yritmme valmentaa valmentajia, jotta he opettavat lapsia kunnolla.

Se on perusajatuksemme, sanoo UEFA:n puolesta työskentelevä Marwan Azzar.

Valkoisessa paidassa ja lippiksessä ohjeita antava Tarek Khaled al-Sawaleh hymyilee. Daraasta kotoisin oleva nuori mies toimii valmentajana vapaaehtoisesti ja palkkiotta.

- Tämä on todella mahtavaa. Olen hyvin onnellinen. Haluan valmentajaksi, hän iloitsee.

- Tuomme iloa lapsille. Ja on parempi valmentaa kuin olla tekemättä mitään, toteaa myös Daraasta paennut Ahmad.

Arki on rakennettava tyhjästä

Jalkapallo on vain yksi esimerkki arkielämän mielekkyyden rakentamisesta, sillä työpaikkoja leirissä on vähän. Sen ulkopuolella pakolaiset eivät saa työskennellä.

Zaatarissa on kaksi supermarketia. Leiriläiset voivat maksaa niissä kupongeilla tai pre-paid-luottokorteilla. Tuttuuden tuntua. Syyria oli ennen sisällissotaa suhteellisen toimiva yhteiskunta, Assadien hallinnosta huolimatta.

Jokainen leiriläinen saa kuukaudessa 20 Jordanian dinaarin arvosta kuponkeja tai "luottoa". Ne käyvät molemmissa marketeissa ja 16 muussa liikkeessä. Niiden lisäksi leirissä on tuhansia epävirallisia, ilman lupaa toimivia puoteja ja palvelukioskeja.

Yritteliäisyys kukoistaa, hyvässä ja pahassa

Leirin päällikkö, everstiluutnantti Abdelrahman al-Amoush myöntää että leirissä on useita ongelmia.

- Ihmisten kansainvälisiltä järjestöiltä saamia ruoka- ja muita tavaroita myydään eteenpäin. Lisäksi asukkaat rakentavat omia luvattomia sähköviritelmiään, hän kertoo.

Leirin sähkölasku kuukaudessa on noin puoli miljoonaa dollaria.

Asukkaille se ei maksa mitään. Keinoja energiakulujen järkeistämiseksi on pohdittu, toistaiseksi tuloksetta. Aurinkopaneeleille aavikolla olisi työtä, mutta arvotavarana ne joko katoaisivat tai niitä vandalisoitaisiin.

Noin sadantunannen ihmisen Zaatari on kuitenkin asettumassa aloilleen.

Isoista pakolaiseltoista on tarkoitus siirtyä kiinteisiin konttiasumuksiin. Ne näyttävät enemmän kodeilta. Ja "innovatiiviset" leiriläiset siirtävät niitä tarvittaessa paikasta toiseen kotikyläläistensä alueelle. Tuttujen turvaverkko toimii täälläkin tehokkaasti.

Ja telttameren keskeltä paljastuu geometrinen, hyvin hoidettu kasvimaa.