Kuurot voivat nauttia tanssimisesta ja herätä herätyskelloon, mutta yhteydenotto hätänumeroon ei onnistu. Kuuro Netta Keski-Levijoki kertoo, mitä ihmiset eivät tiedä kuurojen arjesta.
Miten kuurot keskustelevat pimeässä tai kädet varattuna?
Harvoin on oikeasti niin pimeä, etteivät silmät tottuisi näkemään. Mutta on tilanteita, joissa on todella pimeää. Joskus turvaudutaan kädestä käteen viittomiseen, jota kuurosokeatkin käyttävät, mutta usein käytetään esimerkiksi kännykän, sytkärin tai taskulampun valoa avuksi. Kuunvalokin voi auttaa.
Tärkeintä on, että kasvot ja kädet eivät ole varjossa. Hassua on se, että jos kuulevat yrittävät auttaa taskulampulla, niin he osoittavat usein lampulla kuuron kasvoja – siitähän vain sokaistuu pahemmin. Paras tapa on pitää taskulamppua päiden yllä niin, että se valaisee kasvot ja kädet.
Kuuro ei voi kommunikoida kunnolla myöskään silloin, jos kädet ovat varattuina. Jos kuuro esimerkiksi kantaa painavaa kantamusta molemmin käsin, hän ei pysty viittomaan. Silloinkin, jos poliisi laittaa kuuron kädet selän taakse käsirautoihin, on todella vaikea kommunikoida.
Kuurot eivät myöskään tykkää käyttää vaatteita, joissa on vaikea viittoa, kuten vaikkapa viittaa tai vastaavaa. Käsien on mieluiten oltava mahdollisimman vapaina. Kuulevat ihmettelevät joskus, voivatko kuurot viittoa lapaset käsissään. Kyllä voivat: jos kuurot viittovat toisilleen, niin riittää, kun kädenliikkeet ja käsimuodot ovat suunnilleen oikein.
Onko kuuroilla murteita?
Samalla tavalla kuin puhutussa kielessä, viittomakielellä on alueittain ja ikäryhmittäin murteita. Esimerkiksi oululaisen nuoren viittominen eroaa selvästi helsinkiläisen seniorin viittomisesta.