Nalle, otso, mesikämmen – suomen kielessä on karhulle yli kaksisataa nimitystä. Ruskeakarhu on Suomen kansalliseläin ja se seikkailee paitsi suomalaisissa kansantarinoissa ja –saduissa myös taiteessa.
Panda puolestaan on kiinalaisten kansallinen symboli. Sitä suojellaan ja tutkitaan ja niiden elinympäristöä pyritään varjelemaan kannan vahvistamiseksi. Salametsästyksestä on pahimmillaan luvassa kuolemantuomio.
Sekä kiinalaisille että suomalaisille oman maan karhu on ylpeyden ja ihailun aihe. Mutta mitä yhteistä näillä kahdella karhulajilla on? Mitä muuta eroa karhuilla on kuin se, että ruskeakarhu vetäytyy talviunille ja panda puolestaan pysyy hereillä?
Vuodesta 2013 Ähtäri Zoossa työskennelleellä Jenna Heinosella on kokemusta molempien karhulajien kanssa työskentelystä. Tällä hetkellä Jenna toimii pandojen kakkoshoitajana ja tekee työvuoroja myös eläinpuiston puolella. Työviikot muotoutuvat pääasiallisesti siten, että kolmena päivänä Jenna hoitaa pandoja ja kahtena päivänä työpisteenä on eläinpuisto.
Vaikka panda onkin lähes täysin kasvissyöjä, se luokitellaan ruskeakarhun lailla petoeläimiin – se tarkoittaa eläinpuistossa sitä, että niiden kanssa ei mennä samaan tilaan.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen
Jenna kertoo, että pandat ovat kuitenkin suomalaisia kollegoitaan säyseämpiä. Ruskeakarhu on äkkipikaisempi ja arvaamattomampi. Pesätilojen kaltereiden välistä saattaa tulla äkkiarvaamatta tassua, mikäli hoitaja menee liian lähelle.
Sekä Lumi että Pyry tulevat aamuisin hoitajien luokse kerjäämään rapsutteluja, mutta suomalaiset karhut ovat sen verran arvaamattomia liikkeissään, ettei niitä tee mieli silitellä, eivätkä ne toki ihmisen kosketusta kaipaakaan.
Pandojen tuttavallisempi suhtautuminen hoitajiin selittyy ainakin ”kulttuurierolla” : Kiinassa pandavauvat kasvavat 2-vuotiaiksi asti hyvin tiiviisti ihmisten seurassa. Ähtäri Zoo puolestaan on luonnonmukainen eläinpuisto, jossa eläimille pyritään järjestämään mahdollisimman luonnonmukainen ja lajityypillinen ympäristö. Eläinpuiston eläimiä ei siis tarkoituksella totuteta samassa määrin läheiseen kanssakäymiseen ihmisen kanssa kuin mitä pandoja Kiinassa.
Eläinpuiston eläimetkin toki oppivat tutut hoitajansa tunnistamaan.
Pandat ja ruskeakarhut ovat Jennan mukaan hyvin älykkäitä ja oppivaisia. Pandoja on pienestä saakka koulutettu erilaisten hoitotoimenpiteiden helpottamiseksi. Myös eläinpuiston ruskeakarhuja pyritään tulevaisuudessa kouluttamaan aiempaa enemmän.
Kouluttamisella ei tarkoiteta sirkustemppuja, vaan kaikki kouluttaminen tähtää siihen, että eläinten hyvinvoinnin kannalta tärkeät hoitotoimenpiteet olisi mahdollisimman helppo toteuttaa. Ruskeakarhuista ainakin Mörri alkaa pikkuhiljaa oppia avaamaan suunsa pyydettäessä – tämä oppi helpottaa hammaskaluston kunnon seuraamista.
Suurin motivaattori molempien karhujen kouluttamisessa on ruoka. Sekä ruskeakarhu että panda ovat muuten persoja hunajalle!
Mitä ruokavalioon tulee, se on ehkä yksi suurimmista eroista karhujen hoitamiseen liittyen: pandoilla ruokaa on tarjolla koko ajan, ruskeakarhulla on suhteellisen säännölliset ruokinta-ajat. Ruskeakarhu nauttii kesäaikaan aamiaisen ja illallisen, sekä päivisin niin sanottua ”heittoruokaa” oppaiden tarjoamana. Heittoruoka sisältää lähinnä hedelmiä.
Ähtäri Zoo
Talvea kohden ruskeakarhujen ruokamäärää vähennetään, kunnes ne vaipuvat talvipesään unille. Tällöin niillä on tarjolla vain lunta suun kostukkeeksi.
Kaiken kaikkiaan pandojen ruokahuolto on yksi työllistävimmistä tekijöistä pandahoitajan arjessa. Pandakakkua leivotaan ainakin kolme kertaa viikossa ja oman lukunsa työhön lisää se, että panda on ruskeakarhua nirsompi ruokiensa suhteen.
Molemmilla pandoilla on omat lempibambulajikkeensa ja se mikä maistuu Pyrylle, ei välttämättä kelpaa Lumille. Pandat saattavat myös muuttaa ruokamieltymyksiään – bambulaji, joka ei maistu nyt, saattaakin olla herkkua kahden viikon kuluttua.
Toki ruskeakarhukin osaa nirsoilla. Erityisesti vanhemmat karhut haistavat, jos ruokkijalla on kärryssään jotakin makeaa tai herkullista lihaa. Tällöin ei ensiksi tarhaan heitetyt omenat kiinnosta ollenkaan, vaan karhu istua nököttää odottamassa haistamaansa parempaa evästä!
Mielenkiintoinen ero kahden karhulajin välillä on myös se, että ruskeakarhu on arempi helteelle. Kuumalla ilmalla ruskeakarhu viihtyy makoilemassa varjossa ja käy välillä vilvoittelemassa uima-altaassa, pandat puolestaan saattavat kantaa varjoon tarjolle asetetut bambut keskelle auringonpaistetta ja nautiskelevat ruokansa auringossa.
Hoitajan näkökulmasta pandojen hoitaminen on työläämpää kuin ruskeakarhujen, seurataanhan pandoja hyvin tarkasti Kiinasta saatujen ohjeiden mukaan. Ruokahuolto vie enemmän aikaa ja siihen joutuu kiinnittämään runsaasti huomiota, jotta pysytään selvillä, kuinka paljon pandat syövät ja mikä bambulaji milloinkin maistuu.
Pandat myös ulostavat huomattavasti enemmän kuin ruskeakarhut, joten siivottavaakin kertyy päivän mittaan. Siivoamisen lisäksi jätökset punnitaan päivittäin. Tämä helpottaa todellisen ruoankulutuksen arvioimisessa.
Vaikka pandojen hoitaminen on mutkikkaampaa ja työläämpää, Jenna on kuitenkin sitä mieltä, että pandojen hoitaminen on opettanut valtavasti uutta eläinten tarkkailemisesta ja hyvinvoinnin seuraamisesta. Näitä oppeja on hyvä soveltaa myös eläinpuiston puolella.
Parasta työssä on se, kun voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin virikkeellistämisellä ja nähdä miten eläimet oppivat ja kehittyvät erilaisiksi yksilöiksi.
Kirjoittaja on Asta Kestinmäki, Kotieläintilan vastaava
Mitä pandat tekevät juuri nyt? Katso supersuositusta pandalivestä!
Pandalive