Suomeen hiljattain perustettua hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskusta on suitsutettu kansainvälisissä puheenvuoroissa Washingtonia ja Brysseliä myöten. Samaan aikaan itse käsite on ollut kriisissä: mitä hybridivaikuttaminen tarkoittaa ja eivätkö asemastaan kamppailevat valtiot ole pyrkineet aina vaikuttamaan toisiinsa monenkirjavin keinoin.
Kyllä – mutta on myös perusteltua puhua täysin uudenlaisesta tilanteesta, vastaa Ulkopoliittisen instituutin tuore raportti. Ei vähiten siksi, talouden kansainväliset verkot ja viestintäteknologian kehitys ovat antaneen tehokkaat ja salakavalat välineet ei-toivotulle vaikuttamiselle.
Raportti esittelee hybridihäirinnän käsitteen. Mitä se on?
Bensaa erimielisyyksien liekkeihin
Hybridihäirinnällä valtio tai muu toimija pyrkii suunnitelmallisesti vahvistamaan kohteena olevassa valtiossa tai valtioryhmässä olevia jakolinjoja.
Missä menee hybridivaikuttamisen raja?
Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Matti Vanhasen (kesk.) mukaan hybridivaikuttamisen eri muotoja on jo pitkään käytetty maiden sisällä kansallisessa politiikassa.
Hänestä olisi siksi outoa, ellei samoja keinoja käytettäisi myös valtioiden ulkopolitiikassa. Maat pyrkivät vaikuttamaan toisiinsa.
– Kyse on perimmältään siitä, miten kunnioitetaan toisten valtioiden suvereniteettia. Missä menee se raja, jota ei pidä ylittää, Vanhanen sanoi Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa.
– Näin läntisen demokratian silmin, jos vaalijärjestelmään kajotaan ulkopuolelta, siinä on ehdoton punainen viiva, jota ei pienimmässäkään määrin saa ylittää.
Suomen Vanhanen arvioi olevan melko hyvin varustautunut muun muassa huoltovarmuuteen kohdistuvan hybridivaikuttamisen varalta. Hyvin läpinäkyvä informaatiovaikuttaminenkin aiheuttaa täällä helposti ei-toivotun reaktion.
– Mutta missään tapauksessa meidän ei tule suhtautua niin, että me olisimme (hybridivaikuttamiselle) jotenkin immuuneja, Vanhanen varoitti.
Jos tässä onnistutaan, kohteena olevat päättäjät ja kansalaiset eivät edes tajua uhkaa vaan ryhtyvät vapaaehtoisesti toimimaan tavalla, joka palvelee hybridihäiritsijän tavoitetta eli heikentää kohteen kykyä vastatoimiin.
Selkeä ulkoinen vihollinen ja uhka yleensä yhdistää yhteiskuntia, mutta hybridihäiritsijän tavoitteena onkin alireagointi.
Eli jos esimerkiksi Venäjä levittää perätöntä tietoa turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista EU:ssa, ei tavoitteena ole saada kaikkia uskomaan viestiä – vain osa riittää, koska se lisää erimielisyyttä ja epävakautta.
Samaan voi pyrkiä myös talouden keinoin esimerkiksi suurilla energiahankkeilla, joista hyötyvät ovat muita haluttomampia näkemään taustalla salattuja vaikutuspyrkimyksiä normaalin kaupankäynnin lisäksi.
Demokratian hankalat perusarvot
Suomen kaltaiset demokratiat ovat perusarvojensa vuoksi otollisia kohteita hybridihäirinnälle. Valtio ei pidä kansalaisyhteiskuntaa tiukassa kontrollissa, talous on avoin kaikille toimijoille, ja kilpailu sekä riitelykin tärkeä osa politiikkaa.
Tiedonvälityksessä sana on vapaa, ja usein tämä johtaa myös tosiasioista piittaamattoman kilpailevan tulkinnan uutisointiin tasapuolisuuden nimissä.
– Hyökkääjää suojelevat juuri ne samat liberaalit arvot, joita hybridikeinot on suunniteltu heikentämään, raportissa tiivistetään.
Vaarana nimittäin on alireagoinnin lisäksi myös ylireagointi. Jos demokratiat ryhtyvät heikentämään perusarvojaan ulkopuolelta tulevien vaikuttamisyritysten torjumiseksi, ne tulevat tehneeksi hybridihäiritsijälle palveluksen – ja itselleen karhunpalveluksen.
Suomen osalta tutkijat kehottavat panostamaan muun muassa vaalivaikuttamisen torjuntaan.
– Demokratia on kenties kriittisin infrastruktuurimme, raportissa perustellaan.