Koomalla tarkoitetaan syvää tajuttomuuden tilaa, jossa henkilö ei tiedosta ympäristöään eikä reagoi minkäänlaisiin ulkoisiin ärsykkeisiin.
Koomaan vaipunutta ei pysty herättämää tilasta millään keinoin. Potilas voi osoittaa hereillä olemisen merkkejä, kuten liikettä ja jopa puhetta, mutta hän on silti tiedostamattomassa tilassa.
Syvässä koomassa potilas voi menettää myös kykynsä hengittää, jolloin hänet on laitettava hengityskoneeseen.
Ihminen voi vaipua koomaan esimerkiksi neurologisen vamman, keskushermostollisen sairauden tai voimakkaan päähän kohdistuneen iskun voimasta.
Lääketiede mahdollistaa myös potilaan saattamisen keinotekoiseen koomaan lääkkeiden avulla. Näin menetellään, jos potilas halutaan säästää äärimmäisiltä kiputiloilta tai laskea aivokudoksen turvotusta.
Onko toivoa?
Koomasta voi herätä ja parantua täydellisesti tai vastavuoroisesti siihen voi menehtyä. Osa potilaista toipuu hiljalleen ja saavuttaa lopulta täyden fyysisen ja henkisen terveyden. Jotkut tarvitsevat terapiaa avukseen, ja kaikki eivät palaudu koskaan täydellisesti.
Kooman pituus vaihtelee aina muutamasta tunnista useisiin vuosiin. Yleensä kooman kesto on muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.
Koomasta on mahdollista myös siirtyä vegetatiiviseen tilaan. Tällöin potilaan autonomiset elintoiminnot, kuten hengitys, toimivat, mutta kognitiiviset aivotoiminnot taas eivät.
Vegetatiivisessa tilassa potilaalla on koomasta poiketen selkeät unirytmit, ja hän voi hereillä ollessaan reagoida kipuun ja liikkua. Liikkuminen ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista.
Lähde: Wikipedia