On vuosi 1985 ja Syväjärven nuorisoseura juhlii pikkujouluja Sodankylän lounaisosassa. Viisivuotias Juha Matias Sassali nousee ensimmäistä kertaa eläessään lavalle. Pieni mies on valinnut esitettäväksi kappaleekseen surumielisen Varpunen jouluaamuna.
– Suomalainen melankolia on tullut minussa esille jo hyvin nuorena, Juha Matias Sassali nauraa.
– Meillä on kotona siitä vieläkin lehtileike. Siinä kerrotaan, että ihmiset olivat hyvin liikuttuneita, hän hörähtelee.
Viisivuotiaan Sassalin kappalevalinta on kuitenkin vasta alkua.
Vuonna 1991 tuolloin 11-vuotias Sassali osallistuu lapsille suunnattuun, Seppo Hovin luotsaamaan laulukilpailuohjelmaan Tenavatähteen. Esitettäväkseen suurilla silmälaseilla varustettu poika valitsee Elämää juoksuhaudoissa – venäläiseen valssiin sovitetun laulun, joka kertoo talvisodasta.
– Väänsimme minun lauluvalinnastani. Äiti yritti saada vaihtamaan johonkin kevyempään kappaleeseen. Mie en antanut periksi, kun se oli lempilauluni sillä hetkellä, lapinmurteella puhuva Sassali muistelee.
– Loppu onkin sitten suomalaisen kevyen musiikin historiaa, hän purskahtaa nauruun.
Ilmeisesti kappalevalinta kannatti. Sassali pääsi ohjelmassa aina finaaliin asti, voitti yleisöäänestyksen ja sai levytyssopimuksen Fazerin kanssa.
Vuosia myöhemmin Matias Sassali, tuo tomera lappilainen poika, jolla takatukka lepatti ja nenällä killuivat valtavat silmälasit ja joka seisoi viimeiseen saakka lauluvalintansa takana, on kulttimaineessa.
YouTubessa Elämää juoksuhaudoissa on parhaimmillaan kerännyt yli 200 000 katselukertaa.
Sassali tietää itsekin olevansa kulttimaineessa.
– Mie olen ollut Stigin alkuluomus, hän hekottelee viitaten suositun artistin Stigin ulkonäköön.
Musiikki on kulkenut Sassalin elämässä mukana pienestä pitäen. Kotona äiti lauloi kaikkea Suomi-iskelmästä virsiin. Syväjärven nuorisoseuran pikkujouludebyyttinsä jälkeen Sassali lauloi yleisölle koulun kevät- ja joulujuhlissa.
LUE MYÖS: Vuoden 2018 tangokuningattareksi kruunattiin Saana Sassali!
Tenavatähti kiinnosti häntä jo vuonna 1990, kun ohjelma alkoi. Asia kuitenkin unohtui, eikä Sassali ajatellut kilpailua sen koommin. Vuonna 1991 televisiosta tulleet mainokset kuitenkin voittivat nuoren miehen kiinnostuksen.
– Lähetin sinne kasetin hieman viime tipassa. Muutaman kuukauden päästä televisiossa näytettiin lista niistä, jotka olivat päässeet mukaan kilpailuun. Siellä oli minun nimeni. Se oli aika jännä juttu perheelleni ja sukulaisille.
Nuori Sassali suhtautui televisioesiintymisiin kuitenkin rauhallisesti.
– Kulisseissa oli juuri sellaista, millaista on, kun nurkissa pyörii pieniä lapsia. Nuorimmat taisivat olla kuusi-seitsemänvuotiaita ja vanhimmat 12-vuotiaita. Se oli hälinää, leikkiä ja juoksentelua.
Selvittyään finaaliin ja voitettuaan yleisöäänestyksen Sassali pääsi tekemään studioalbumin, joka kantoi nimeä Matias Sassali.
Albumin kannessa istuu sama vaaleahiuksinen silmälasipäinen poika, joka oli tehnyt yleisöön lähtemättömän vaikutuksen sotajermujen lempikappaleella.
Pian tunnistettavan näköinen Sassali sai maistaa kuuluisuutta. Ihmiset tunnistivat nuoren pojan kadulla ja kotiin tuli fanikirjeitä, joissa kiiteltiin liikuttavista esityksistä.
Keikkaakin olisi ollut niin paljon kuin hän olisi halunnut tehdä. 11-vuotiaan pojan elämässä keikkahommat kuitenkin jäivät toisinaan kakkoseksi urheiluharrastuksille.
– Minulla ei ollut siinä mitään ohjelmatoimistoa. Kotio meille soiteltiin. Äiti kysyi, että haluanko lähteä laulamaan. Minä sanoin siihen sitten joko joo tai sitten ei, Sassali kertoo.
Koulussa Sassalia ei myöskään kohdeltu eri tavalla. Hän oli kaikille tuttu naama, eikä tenavatähteys muuttanut asiaa.
– Me teimme sitä kuviota aika kotikutoisesti. Olen varkain mietiskellyt, että kuinkakohan sitä olisi riepoteltu, jos olisi ollut nämä nykykuviot ja markkinavoimat taustalla silloin. Se olisi voinut olla aikamoista. Olen saanut elää normaalin, turvallisen ja mukavan lapsuuden. Se on tärkeää.
Laulusta rumpuihin
Lapsitähteydestä ja keikkailusta huolimatta Matias Sassali sai itse valita mitä halusi tehdä elämässään.
– Tuli murrosikä ja kiinnostus musiikkia kohtaan lopahti, hän kertoo.
Laulaminen vaihtui jääkiekkoon. Sassali oli myös tykännyt juosta lyhyitä matkoja, sataa ja kahtasataa metriä.
Urheilu ei kuitenkaan pelastanut Sassalia musiikilta pitkäksi aikaa. Kahdeksannelle luokalle mentäessä miestä alkoivat kiinnostaa rummut.
– Niitä olen sitten soitellut tähän päivään asti. Laulu tuli takaisin sitten parikymppisenä.
17-vuotiaana Sassali muutti pois Syväjärveltä Rovaniemelle, jossa hän kävi Rovalan pop ja jazz -linjaa. Seuraavaksi hän oli armeijassa ja Lapin soittokunnassa.
– Armeijassa mietin mitä opiskelisin, kun musiikin opiskeleminen ei kiinnostanut silloin. Päätin sitten opiskella merkonomiksi ja siinä opintojen sivussa sitten soittelin keikoilla. Pienten viivästymisten jälkeen sain kaupallisen alan paperit käteeni ja päivääkään en ole niitä töitä tehnyt, hän nauraa.
Lapista miehen tie on kulkenut Ikaalisten artistikoulun kautta Espooseen, sieltä Helsingin Itä-Pasilaan ja nyt Sassali asuu vaimonsa kanssa Keravalla.
Matkaan on mahtunut monia erilaisia yhtyeitä. Hän on soittanut esimerkiksi Lumipallo-orkesterissa, joka kiinnitetään tangokuninkaan yhtyeeksi kuninkuusvuoden ajaksi. Lisäksi hän on esiintynyt esimerkiksi O’jess-bilebändissä.
Ohessa hän ajoi taksia viiden vuoden ajan Helsingissä, mutta lopetti taksihommat alkuvuodesta 2015. Vaikka leipä on keikkailevalla muusikolla tiukassa, haluaa Sassali kuitenkin tehdä sitä mistä tykkää.
Nykyään Sassali soittaa kokoonpanossa nimeltä Jarkko Honkanen ja Taiga. Hän ollut mukana bändissä kolmen ja puolen vuoden ajan. Rumpujen soittamisen lisäksi mies myös laulaa.
Naimisissa hän on ollut kaksi vuotta. Yhtä pariskunta on pitänyt seitsemän vuoden ajan. Perheeseen kuuluu myös 14-vuotias tiibetinspanieli Tyyne.
Tulevaisuuden suhteen Sassalilla on mielessään maltilliset toiveet. Hän haluaisi asua järven rannalla ja tehdä musiikkia. Haaveissa olisi studioalbumin tekeminen. Laulaminen kiinnostaa jälleen yhä enemmän ja enemmän.
– Musiikkia haluan tehdä loppuun asti. Sitten, kun lähdetään, niin sitten lähdetään saappaat jalassa!
Sassali ei enää halua lähteä kilpailemaan musiikin pariin. Hän kuitenkin toteaa haluavansa kannustaa lapsia laulamaan – oli kyse kilpailusta tai ei.
– Olen sitä mieltä, että kaikkien maailman lasten tulee antaa laulaa. Lapset haluavat sitä ihan vilpittömästi, eikä siinä ajatella mitään muita tekijöitä ja lieveilmiöitä, mitä taustalla voi esiintyä. Lapsi ajattelee laulamista ja esiintymistä.
Vaikka Sassali on onnistunut muuttumaan kulttihahmoksi, harva enää tunnistaa häntä ulkonäöltä samaksi vintiöksi, joka nousi housut kainaloihin vedettynä Tenavatähti-lavalle.
Kokonaan ei ole tenavatähteys kuitenkaan miehestä pyyhkiytynyt. Vuonna 2015 hän nauhoitti päivitetyn version Elämää juoksuhaudoissa -laulusta, jonka hän julkaisi YouTubessa.
Version hän äänitti keikalla Yle Puheen ohjelmaa varten, jossa hän ja toinen Tenavatähti Antti Pääkkönen muistelivat menneitä. Kanavalla ei soiteta lainkaan musiikkia, mutta biisi oli kuunneltavissa internetissä.
– Olen miettinyt, että kun tulee tuo Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuosi, niin olisi mukavaa tehdä jotain silloin Elämää juoksuhaudoissa -kappaleen kanssa, mies toteaa pilkettä silmäkulmassaan.
– Vielä ei kyllä ole mitään tietoa, että miten sitä ruvetaan tekemään, hän naurahtaa huvittuneena.
Vaikka suunnitelma jäisi sikseen, tulee kappale kulkemaan miehen mukana vielä keikkalavoilla.
– Kyllä se tulee vielä aika usein keikoilla laulettua illan viimeisenä hitaana.
