Lelukuvasto elää ja voi edelleen hyvin – lähinnä lasten iloksi.
Lapsuuden joulunodotuksessa yksi parhaista asioista oli postiluukkuun tipahtava lelukuvasto. Kuvasto oli kiiltävä, paksu ja tietenkin täynnä leluja, joista piti valikoida parhaat. Kavereiden kanssa leikittiin "minkä ottaisit" -leikkiä: minkä lelun valitsisit, jos saisit vain yhden tältä sivulta? Entä koko aukeamalta?
Lelukuvasto elää ja voi edelleen hyvin – lasten iloksi. Vanhempien reaktio leluja pullistelevaan kuvastoon lienee ristiriitainen: se helpottaa lahjojen ostamista, mutta esittelee samalla tuhat erilaista lelua, joista lapsi haluaa jokaisen.
Odotetaanko lelukuvastoa teillä kuin kuuta nousevaa? Jos vastaat myöntävästi, tunnistat itsesi näistä:
Se tulee postilaatikosta jo marraskuussa. Siis tämä:
Tai tämä:
Sitten se alkaa: "Katso, äiti, mä ottaisin tämän!"
"Ja tämän!"
Lapsi: "Ja kirjoitin sen listan! Se ei kyllä ihan riittänyt, kirjoitin myös tämän A4-arkin täyteen..."
Vanhempi, huokaisten: "Joo, kulta, mutta muistathan, ettei pukki jaksa niin kamalasti aina kantaa?"
Lapsi: "Merkkasin myös ne sivut, että varmasti huomaat!"
Vanhempi, huokaisten: "Juu, kulta, en minä voi olla huomaamatta..."
Kun tammikuu alkaa, niistä pääsee eroon – mutta sitten:
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.