Suomalainen vaalijärjestelmä on noussut eduskuntavaalien jälkeen jälleen keskusteluun.
Ministeri Lauri Tarasti painottaa, että suomalainen vaalijärjestelmä on monia muita maita parempi, mutta siinäkin on kehittämisen kohteita.
Suurin ongelma on Tarastin mukaan erikokoiset vaalipiirit ja se, että poliittinen suhteellisuus toteutuu eri tavalla erikokoisissa vaalipiireissä. Räikeimmät erot löytyvät Uudenmaan vaalipiirin ja Lapin vaalipiirin välillä.
– Ongelmaa ei pidä liioitella, mutta tietenkin on totta, että järjestelmä hieman suosii suurimpia puolueita ja keskikokoiset puolueet voivat menettää paikkojaan, Tarasti sanoo.
Jos vaalipiirit olisivat suunnilleen samankokoisia, äänikynnyskin olisi silloin suurin piirtein sama. Tarasti sanoo, että Uudenmaan äänestäjät ovat tällä hetkellä eri asemassa kuin esimerkiksi Lapissa.
– Jos tulee jokin uusi puolue, sen aina kannattaa aloittaa toiminta Uudenmaan vaalipiiristä, koska siellä pääsee helpommin lävitse. Ongelma on se, että se eroaa näistä muista vaalipiireistä.
Jos äänikynnys on korkea, voi tuntua turhalta äänestää pientä puoluetta
Pienimmissä vaalipiireissä piilevä äänikynnys on niin korkea, että sen voi jo katsoa heikentävän vaalien suhteellisuutta. Piilevä äänikynnys tarkoittaa sitä prosenttiosuutta vaalipiirin äänistä, jonka puolueen tulee vähintään saada, jotta se saisi vaalipiiristä läpi vähintään yhden kansanedustajan.
Laskennallinen piilevä äänikynnys vaihtelee, mutta esimerkiksi Uudellamaalla se on ollut noin 3 prosenttia, kun taas Lapissa se on ollut lähempänä 13:a prosenttia.
Tarasti sanoo, että nykyinen järjestelmä on toiminut yli sata vuotta, eikä siinä ole mitään perusvikaa.
– Tällaista pienempää säätöä voi aina miettiä. Kantani on ollut se, että Lapissa voitaisiin tehdä poliittinen yhteisjako Oulun ja Lapin vaalipiirin kesken. Silloin tämä äänikynnys tippuisi 4–5 prosentin paikkeille, hän sanoo.
Tarasti kirjoitti oikeusministeriön vaalijohtajan Arto Jääskeläisen kanssa syksyllä lakitietopalvelu Edilexiin kirjoituksen, jossa nykyisen järjestelmän muutoksia pohdittiin.
He ehdottivat, että voitaisiin harkita, että kaksi vierekkäistä vaalipiiriä, Lapin ja Oulun vaalipiiri, muodostaisivat eduskuntavaalien tulosta laskettaessa yhden vaalialueen ja poliittinen suhteellisuus toteutuisi vaalialueen tasolla. Tällöin siis eduskunnan paikanjakoon vaikuttavat vertausluvut olisi laskettu vaalipiireille yhdessä.
Ehdotuksen mukaan paikat olisi kuitenkin lopulta jaettu siten, että vaalipiirien paikkajako olisi sama kuin nykyäänkin.
– Mutta se poliittinen jako tapahtuisi yhteisesti kahdessa vaalipiirissä, Tarasti tähdentää.
Uudenmaan pilkkomisella äänikynnys asettuisi samalle tasolle muiden vaalipiirien kanssa
Myös Uudenmaan vaalipiirin pilkkominen on yksi vaihtoehto, jolla nykyisen järjestelmän ongelmia voitaisiin pienentää. Tarasti sanoo, että yksi vaihtoehto olisi jakaa Uudenmaan vaalipiiri suurin piirtein rautatien perusteella Länsi-Uuteenmaahan ja Itä-Uuteenmaahan siten, että Helsingin vaalipiiri säilyisi kuitenkin ennallaan.
Toinen vaihtoehto olisi niin sanottu kaarimalli, jossa Espoo, Vantaa ja Kauniainen olisi oma vaalipiirinsä ja Helsinki oman vaalipiirinsä.
– Ja muu osa Uuttamaata olisi sitten kolmas vaalipiiri. Näitä malleja on tietenkin erilaisia olemassa.
Tällöin äänikynnys vaalipiireissä nousisi, mutta asettuisi samalle tasolle kuin muissa vaalipiireissä.