Milja on ammatiltaan lastenjuhlien prinsessa: "Kun saan asun ja meikin valmiiksi, en enää näe Miljaa sieltä alta"

Koulutukseltaan Korpela on kampaaja, mutta sen työn hän on nyttemmin voinut lopettaa, sillä prinsessoilla elää. Näyttelijän koulutusta hänellä ei ole.

– Olen vasta jälkikäteen miettinyt sitä, miten uskalsin lähteä tähän esimerkiksi ilman koulutusta. Siinä kohtaa innostus kuitenkin oli niin suurta ja tiesin, että tämä on niin minun juttuni. Ajattelen myös niin, että toki prinsessalla on omat maneerit ja tarina, mutta kun olen vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, en pysty esittämään mitään. Siinä täytyy olla samalla oma itsensä, koska lapsi näkee, jos näyttelee. Lapset ovat superfiksuja.

"Kun saan ehostuksen valmiiksi, en enää näe Miljaa sieltä alta"

Korpelan hahmoja ovat Lumikki, Tuhkimo, Lumikuningatar, Jääprinsessa, Merenkävijä, Pieni merenneito, Tähkäpää ja Kaunotar. Muutos prinsessaksi kestää kaksi tuntia.

Korpela muuntautuu hahmoksi pukeutumishuoneessaan: meikkaa prinsessan tyylisesti, kampaa ja asettelee peruukin sekä vetää ylleen prinsessan asun.

– Kun saan sen valmiiksi, en enää näe Miljaa sieltä alta. Silloin olen se prinsessa, hän kuvailee.

Korpelan prinsessapuvut tekee ompelija, ja osa on tilattu ulkomailta. Prinsessaesiintyjien ympärille on rakentunut kokonainen oma ammattikuntansa, joka valmistaa pukuja, peruukkeja ja kenkiä prinsessaesiintyjille.

– Minulle on tärkeää, että puvut ovat laadukkaita. Ne ovat todellakin prinsessapukuja, eivät naamiaispukuja.

Uuden prinsessahahmon suunnitteleminen ja puvustaminen vaatii satojen eurojen panostusta.

Yksi peruukki kestää juhlimista noin vuoden, sitten on aika vaihtaa. Rahallisesti uuden prinsessahahmon suunnitteleminen ja puvustaminen vaatii satojen eurojen panostusta.

– Synttärit ovat kirsikka kakun päällä, se, minkä vuoksi työtä teen. Arjesta juhlat ovat kuitenkin pieni osa, ja suurin työ tehdään ennen juhlia. Suunnitellaan ja sovitaan juhlat ja ohjelmat, pukujen huolto, peruukkien kampaus, meikin suunnittelu, uusien hahmojen suunnitteleminen, ohjelman suunnitteleminen, ne vievät eniten aikaa. On ihanaa, kun pääsee juhliin nauttimaan työn tuloksista.

Lapset kyselevät, tunteeko Lumikki Tuhkimon

Korpela liikkuu julkisilla liikennevälineillä, ja siksi Jääprinsessaan tai Tuhkimoon voikin törmätä bussissa.

– Lasten ilmeet ovat bussissa mahtavia: Pieni Merenneito on samassa bussissa meidän kanssa, miten se on mahdollista, hän kuvailee.

Milja Korpela Lumikuningattarena. Kuva: Tero LiimatainenTero Liimatainen

Juhlissa lapset kyselevät prinsessan satumaailmasta, ystävistä ja esimerkiksi siitä, tunteeko Lumikki Tuhkimon. Korpelan pitääkin muistaa jokaisen prinsessan tarina, hänen ystävänsä, sukulaisensa ja suhteensa.

– Olen aina rakastanut satuja ja prinsessaelokuvia. Kyllä on täytynyt tehdä vielä lisätutkimusta, koska lapset ovat lukeneet ja nähneet sadut ja tarinat niin monta kertaa. Täytyy tietää vielä enemmän, jotta on uskottava, hän sanoo.

Lapset kertovat Korpelalle tavallisista arjen asioista: mitä syötiin aamupalaksi ja miten on tärkeää harjata hampaat. Jotkut haluavat tietää, minkä väriset sukat prinsessalla on.

– He ehkä haluavat nähdä, elääkö prinsessa samalla tavalla kuin he. He etsivät sellaista vertailukohtaa.

Milja Korpela Lumikkina. Lumikki oli Korpelan ensimmäinen hahmo. Kuva: Saara Partanen/Mimi&NödeSaara Partanen/Mimi&Nöde

"Tärkeintä on, että lapset saavat todella uskoa"

Prinsessoista Lumikuningatar on selkeästi lasten suosikki; Korpelan oma suosikki taas on Kaunotar. Kun Korpela on prinsessa, hän pysyy hahmossa koko juhlien ajan.

– Se on joskus aikuisista vähän hämmentävääkin. Juhlissa aikuiset saattavat tulla kysymään, mistä olet hankkinut tämän puvun, ja sitten Lumikki kertoo, että ompelimme tämän ystävieni eläinten kanssa! Minulle kuitenkin on tärkeintä, että lapset saavat todella uskoa siihen, että olen prinsessa, Korpela kuvailee.

Kaikki prinsessafanit eivät ole lapsia. Korpela on vieraillut myös eläköitymisjuhlissa ja 35-vuotiaan syntymäpäivillä.

– Loppujen lopuksi eivät ne oikeastaan eroa lastenjuhlista. Otan aikuiset samalla tavalla leikkiin ja tanssiin mukaan. Elämme silloin sitä satua yhdessä, Korpela kuvaa.