Keväällä 2011 Etelä-Syyriassa sijaitsevaan Daraan kaupunkiin ilmestyi seinäkirjoitus: "Kansa haluaa että hallinto kaatuu". Yhä jatkuva sota Syyriassa on nyt saapunut Eurooppaan turvapaikanhakijoiden myötä.
Yllä mainittu graffiti hermostutti Syyrian presidenttiä Bashar al-Assadia, sillä niin kutsuttu arabikevät oli jo sysännyt syrjään arabijohtajia. Hän päätti kukistaa aseettomana alkaneen vastarinnan voimatoimin.
Mutta tuskin kukaan Syyriassa – tai sen ulkopuolella – kykeni kuvittelemaan, millaiseen alhoon maa ajautuu: noin 250 000 kuollutta, toistakymmentä miljoonaa maan sisäistä tai valtiorajan ylittänyttä pakoon pyrkijää, ja sotiminen on yhä pattitilanteessa. Nopeaa ratkaisua odottavat vain yltiöoptimistit.
Bashar, oppositio ja Isis
Syyriassa taistelee kolme pääosapuolta: Basharin hallinnon joukot, sitä vastustava "maallinen" oppositio, ja näitä molempia vastustava ääri-islamilainen Isis.
Basharia tukevat Iran, Venäjä ja Libanonissa toimiva Hizbollah-liike. Opposition takana on iso joukko maita, mukaan lukien Yhdysvallat ja moni sen länsiliittolainen, Turkki ja Persianlahden arabimaita kuten Saudi-Arabia. Mikään valtio ei tue Isisiä, mutta sen uskotaan saavan sympatiaa ja apua esimerkiksi joiltakin varakkailta sunnimuslimeilta Persianlahdella.
Syyrialla ei ole suuria öljyvaroja, mutta sen asema Lähi-idässä vahvistui jo kylmän sodan aikana.
Bashar, ja aiemmin hänen presidentti-isänsä Hafez al-Assad, ovat voineet luottaa Moskovaan. Neuvostoliiton aikaan maallisen ja arabisosialistisen Baath-puolueen hallitsema Syyria oli Moskovan leirissä. Kommunismi kärsi tappion, mutta Venäjä on halunnut pitää jalansijansa Lähi-idässä tukemalla Syyriaa.