Tulevana sunnuntaina pikkunoidat kiertelevät jälleen virpomassa. Virpominen on vanha ortodoksinen perinne Karjalasta, joka on myöhemmin sekoittunut länsisuomalaiseen lastenperinteeseen, pikkunoitina kiertelyyn.
Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, ja kansa heitti hänen eteensä palmunlehviä ja tervehti häntä huutamalla "Hoosianna Daavidin poika". Pohjoisessa palmunlehvät on korvattu pajulla, koska se on täällä ainoa elävä oksa pääsiäisen aikaan, kertoo Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Virpomisen juuret ovat karjalaisten ja Venäjän syrjäseutujen vanhauskoisten ortodoksien keskuudessa. Pajunoksien ja virpomisen uskottiin toimivan siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.
Virposunnuntai
Palmusunnuntai oli Karjalassa nimeltään virposunnuntai, kertoo Suomen ortodoksinen kirkko. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä.
Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, siis ne, joiden kasvua toivottiin. Isäntä virpoi hevoset.
Lapset lähtivät aamulla virpomaan kummia, sukulaisia ja naapureita. Karjalaiselle virpomiselle on ominaista runsaat ja hauskat virpomisluvut.
Muita olennaisia piirteitä ovat virpovitsan luovuttaminen virvotulle ja tämän maksama palkka, joka haettiin pääsiäisenä.
Perinteet sekoittuivat
Virpomisperinne sekoittui läntisen Suomen trulliperinteen kanssa toisen maailmansodan jälkeen
Toisen maailmansodan jälkeen Suomeen sijoitetun karjalaisväestön mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Sen seurauksena syntyi nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena.
Pikkunoitien virpomisaika on sittemmin siirtynyt aikaisesta aamusta keski- tai iltapäivään, ja palkka saadaan välittömästi.
Lähde: Suomalaisen kirjallisuuden seura, Suomen ortodoksinen kirkko
(MTV LIFESTYLE)