Yöttömän yön juhla. Juhannus on vanha kesän juhla, jota vietetään vuoden valoisimman ajan kunniaksi kesäpäivänseisauksen lähellä. Se on Suomen lipun päivä ja virallinen liputuspäivä.
Suomalaisen juhannuksen vieton juuret ovat vanhassa, esikristillisessä Ukko ylijumalan juhlinnassa. Ukon vakkoja vietettiin kevätkylvöjen päätteeksi sadon, hedelmällisyyden, naimaonnen ja suotuisten säiden varmistamiseksi.
Jo alusta alkaen juhlintaan on kuulunut yletön juominen ja meluaminen, joiden uskottiin karkottavan pahoja henkiä. Mitä enemmin juotiin, sitä parempi sato saatiin. Pahoja henkiä karkotettiin myös polttamalla kokkoa.
Ukon vakoista juhannukseen
Kirkkoa pakanalliset juhlat eivät tietenkään miellyttäneet, joten ne korvattiin kristillisillä juhlilla.
Legendan mukaan Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta, joten kirkko siirsi juhannuksen juhlinnan vietettäväksi puoli vuotta ennen joulua, 24.6. Juliaanisen kalenterin alkuaikoina kesäpäivänseisaus oli yleensä juuri 24. kesäkuuta.
Vuodesta 1955 lähtien juhannusta on juhlittu kesäkuun 20. ja 26. päivän välille sattuvana lauantaina. Suomen liput liehuvat tangossa perjantain aattoillasta kello 18 lauantai-iltaan kello 21 saakka.
Kesäpäivänseisaus
Tänä vuonna kesäpäivänseisaus sattuu juuri juhannuksen tienoille, joten yöt ovat kesän valoisimmat.
Kesäpäivänseisaus on tähtitieteellisen kesän alku, eli hetki jolloin aurinko on taivaalla pohjoisimmillaan.
Pohjoisella pallonpuoliskolla se tarkoittaa, että päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään. Eteläisellä pallonpuoliskolla puolestaan on talven pisin yö.
Juhannukseen on vanhastaan valmistauduttu huolellisesti. Kotona on tehty suursiivous, pyykit pesty, ja oven suihin on tuotu juhannuskoivuja tai koivunoksia.