Mikko Harju ymmärtää monia asioita elämässään paljon paremmin tuoreen diagnoosin myötä.
Muusikko Mikko Harju sai vastauksen moniin asioihin sen myötä, kun hän sai adhd-diagnoosin.
Harju kertoi Huomenta Suomen haastattelussa sunnuntaina 4. toukokuuta hakeutuneensa adhd-tutkimuksiin syksyllä 2024. Artisti on koko elämänsä kertomansa mukaan kuullut kehotuksia ottamaan hitaammin ja rauhallisemmin ja miettineensä, mistä moinen kumpuaa.
– Yksi läheinen sanoi, että menepä kokeilemaan, tekemään se testi. Mietin, että minulla ei kuitenkaan ole ollut oppimisvaikeuksia ja luulin, että ne kaikki asiat pitää olla. Mutta sitten selvisi, että minulla oli ylivilkkaus 9/9.
– Siitä johtuen on ollut niitä tilanteita, missä ei ole vaan ymmärtänyt sitä omaa toimintaansa. Se kyllä avasi, kuuntelin neljä kirjaa sen jälkeen siitä aiheesta.
Muusikon mukaan hänelle avautui diagnoosin myötä eri tavalla myös hänen omassa kappaleessaan Mä nään sut kuultava lause "et tarvii lupaa olla sä".
– Ymmärrän itseäni, sitä adhd:ta paremmin, osaan vapauttaa sitä energiaa, mikä minussa on tosi paljon hyvää. Innostus on supervoimani. Osaa antaa sen tulla, mutta myös välillä painaa jarrua tietoisesti.
Lue myös: Teemu Keisterin hupaisa festarimuisto – näin Windows95man sai alkunsa
Uuden kappaleensa teeman mukaisesti Harju on itse pohtinut viime aikoina paljon ihmisten tarvetta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Maailmanajassa, jota hallitsee vahvasti sosiaalinen media, muista erottautuminen voi olla hankalaa ja työlästä. Puhelimet ovat koko ajan kädessä ja ihmiset verkostoituneita niiden avulla, mutta toisaalta yksinäisempiä kuin ennen.
Maanantaina 28. huhtikuuta Harju oli Espanjassa, kun koko maa pimeni yhtäkkiä massiivisen sähkökatkon takia. Sen lisäksi, että sähköt menivät kaikkialta, eivät puhelinyhteydetkään toimineet.
Harju oli tuolloin vanhempiensa kanssa vierailulla siskonsa luona, joka on asunut perheineen pitkään Espanjassa. Yllättävä tilanne johti Harjun mukaan tilanteeseen, josta muodostui lopulta arvokas kokemus.
– Istuttiin sohvalla yhdessä näin ja tajutaan, että kellään ei ole puhelinta, kellään ei ole telkkari auki, kukaan ei tee töitä. Tässä me istuttiin, täydessä läsnäolossa. Aloin pohtia, että miten tuohon hetkeen pääsisi arjessa enemmän kiinni. Jotenkin tuli itselle, että nyt pitää kyllä sitä ruutuaikaa oikeasti enemmän vähentää, jotta tiedostaisi tuollaisia hetkiä.