Osoitetietonsa voi suojata erilaisilla ja eri asteisilla kielloilla. Kevyempiä kieltoja ovat muun muassa suoramarkkinointi- ja sukututkimuskielto. Järeimmän suojan osoitetiedoilleen saa turvakiellolla, jota pitää anoa maistraatista.
Mikä on turvakielto?
Turvakielto on väestötietojärjestelmän tietojen luovutuskielto, joka rajoittaa voimakkaasti yhteystietojen luovuttamista eteenpäin. Tietoja ei luovuteta yksityisille henkilöille tai yrityksille, ja viranomaisetkin saavat tietoa vain, jos heillä on erityinen virkatehtävään liittyvä syy, kuten poliisilla rikostutkinta.
Voidaanko muussa tapauksessa tiedot luovuttaa kenelle tahansa?
Suomessa on olemassa myös osoitepalvelukielto, jolloin tiedot eivät löydy Väestörekisterikeskuksen osoitetietopalvelusta. Lisäksi tietoja ei tällöin yleensä luovuteta yrityksille, jotka päivittävät asiakasrekistereitään väestötietojärjestelmän tiedoilla
Käytännössä muissa tapauksissa ihmisen osoite on saatavissa osoitetietopalvelusta.
Miten turvakiellon voi saada?
Turvakieltoa anotaan maistraatilta ja sitä ei voi saada ainoastaan omalla ilmoituksella. Lain mukaan turvakielto voidaan myöntää, jos henkilön turvallisuuteen kohdistuu ilmeinen uhka.
Osoitepalvelukiellon voi saada omalla ilmoituksella.
Millaiset perustelut turvakieltoon tarvitaan?
Hakijalla pitää olla perusteltu syy epäillä oman tai perheensä turvallisuuden olevan uhattuna. Käytännössä perustelut voivat olla ammattiin liittyviä: kieltoja myönnetään esimerkiksi poliiseille ja yritysjohtajille. Myös esimerkiksi huoltajuuskiista voi olla syynä kiellon myöntämiseen.
Mitä haittaa turvakiellosta on?
Kielto voi vaikeuttaa henkilön omaa elämää, sillä osoitetiedot eivät enää välity viranomaisrekistereihin. Esimerkiksi sairaalat ja terveyskeskukset eivät välttämättä saa potilaan osoitetietoja.
Tiedot perustuvat Väestörekisterikeskuksen kehityspäällikkö ja Helsingin maistraatin nimiasioiden tarkastajan haastatteluihin sekä Väestörekisterikeskuksen nettisivuihin.