Vantaalainen Matti Himberg hieraisi silmiään juhannusaattona kesämökillaan Särkisalon Förbyssa, kun ylhäällä puussa näkyi kirkkaanvalkoista liikehdintää.
Perheen koira, samojedi-Sohjo, oli haukkunut albiino-oravan puun oksalle.
– Orava oli niin kirkkaan valkoinen, että se erottui helposti. Ei sitä väritystä voinut talviturkkiin sekoittaa. Minulla ei ollut kiikareita, joten en nähnyt oliko sillä punaiset silmät, Himberg kertoo.
Lähimmillään kahdenkymmenen metrin päähän itseään päästänyt juhannusvieras sai nimekseen Albin.
– Näimme sen ensimmäisen kerran juhannusaattona ja juhannuspäivänä videokuvasimme sitä. Yleensähän oravat pysyvät pitkään samoilla alueilla, elleivät muut oravat ala sorsia sitä. Jospa se odottaisi siellä vielä perjantaina, kun olemme menossa mökille seuraavan kerran.
Jos albiino-orava on jäänyt Himbergin mökin pihapiiriin pidemmäksi aikaa, on sillä luvassa maittavat oltavat.
– Ajattelimme antaa sille pähkinöitä ja jyrsijöiden ruokaa. Kyllä se on tervetullut kaveri meidän mökille pidemmäksikin aikaa. Aiemmin en ole moiseen törmännyt, Himberg sanoo.