Kaupoissa, kioskeissa ja ravintoloissa välkkyvät rahapeliautomaatit olivat liian suuri houkutus viisikymppiselle Marjalle. Vakava peliongelma vei hänet lopulta vankilaan, mutta Peliklinikan, vankilapsykologin ja vertaistuen ansiosta hän on pääsemässä eroon riippuvuudestaan.
– Lapsille kerrotaan satuja, ja minulle pelit olivat kuin houkutteleva satumaailma. Ne veivät pois arjesta, ja pelatessa tunsi olevansa toinen minä. Pelimaailma sairastuttaa, jos on sille liian altis, kuvailee peliriippuvaiseksi diagnosoitu Marja (nimi muutettu).
Automaatteja ei päässyt pakoon, koska niitä oli kaikkialla. Riippuvuus kävi kymmenen vuoden aikana vain pahemmaksi. Marja otti pikavippejä ja kavalsi työnantajaltaan rahaa, mikä toi hänelle vankeustuomion. Hän kertoo myyneensä kaiken omaisuutensa, että pystyi maksamaan velkojaan takaisin.
– Olin lopulta helpottunut siitä, että jäin kiinni ja kierre katkesi.
Marja haki apua pelaamisen haittoja ehkäisevästä Peluurista jo ennen tuomiotaan ja aikoo jatkaa käyntejä oman tukihenkilönsä luona heti koevapauteen päästyään. Kuntoutuksen myötä hän on havahtunut realistimmaksi ja ymmärtänyt, että suuria voittoja pelaamisesta on turha toivoa. Marja on kouluttautunut uuteen ammattiin, käy töissä vankilan ulkopuolella ja uskoo työllistyvänsä myös siviilissä.
Hän toivoo, että peliautomaatteja ei olisi joka paikassa tyrkyllä eikä pelejä mainostettaisi niin paljon kuin nykyään.
– Pelikoneissa kerrotaan yhteystietoja, jos haluaa apua ongelmaansa. Mutta apua pitäisi saada jollain muulla tavalla, koska sairastunut ei tunnusta itselleen riippuvuuttaan.
Peliongelma voi altistaa uusintarikoksiin
Vankiloissa otetaan ensimmäisiä askeleita vankien rahapeliongelmien tunnistamiseksi ja tukitoimien lisäämiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on aloittanut työn tekemällä kahdessa vankilassa pilottikyselyn, jonka mukaan ongelmapelaaminen on vangeilla yleisempää kuin muulla väestöllä. Myös suuri osa kyselyyn vastanneiden vankiloiden työntekijöistä on kohdannut peliongelmaisia vankeja.
