antti.ramanen@mtv.fi
F1-kuskit on useista sanaharkoista huolimatta nähty varsin harvoin toistensa kimpussa, mutta muutama legendaarinen käsirysy sarjan historiasta löytyy.
F1-historian ehkä kuuluisin päällekarkaus tapahtui Saksan Hockenheimissa elokuussa 1982. Aika-ajoissa paalupaikan hankkinut Ferrarin Didier Pironi joutui jättämään loukkaantumisensa takia mestaruustaiston muille, ja Brabhamin Nelson Piquet johti kisaa turvallisesti, kunnes kierroksella ohitettava chileläinen Eliseo Salazar antoi shikaaniin tultaessa hallitsevalle maailmanmestarille liian vähän tilaa. Salazar painoi mutkan suoraksi ja pukkasi Piquet’n vasemmasta takakulmasta rengaskasaan. Brassikuskin veri kuohahti pahemman kerran. Piquet repi itsensä nopeasti irti turvavöistä ja säntäsi sadatellen Salazaria kohti. Hän tuuppasi ATS-kuskin kypärää kaksin käsin, tempaisi tätä nyrkillä päähän ja yritti vielä melko kömpelöä potkua, jonka Salazar pystyi kuitenkin väistämään. Tapaus jäi Salazarin uran kuuluisimmaksi F1-hetkeksi ja vielä kipeämmän asiasta teki se, että hän kertoi myöhemmin kolarin johtuneen itse asiassa mekaanisesta viasta sekä ihailleensa nuorena Piquet’ta ja saaneensa tältä arvokasta apua päästäkseen kuskiurallaan eteenpäin. Kaksikko tapasi kaksi vuosikymmentä myöhemmin samaisella Hockenheimin rata-alueella ja vitsaili kuvaajille nyrkkejä heilutellen.
Kauden 1987 kolmannessa osakilpailussa Belgiassa nähtiin kahden myöhemmin legendaksi kohonneen kuskin välinen kahakka. Edellisessä kisassa Imolassa voittoon ajanut Williamsin Nigel Mansell lähti uusintastartin jälkeen ohittamaan kärkipaikkaa pitänyttä ja kovassa hypessä ollutta Lotus-kuski Ayrton Sennaa. Kumpikaan ei antanut periksi, joten kaksikko kolaroi Campus-shikaaniin tultaessa. Sennan kisa katkesi siihen paikkaan ja Mansellin joitain kierroksia myöhemmin kontaktissa tulleen vaurion takia. Sen jälkeen Mansell kävi kulisseissa käsiksi brasilialaiseen. Hän kertoi myöhemmin työntäneensä Sennan seinää vasten ja vetäneensä tämän ajohaalareiden vetoketjun ylös nenään asti. Brittikuski varoitti tulevaa kolminkertaista maailmanmestaria, että seuraavalla kerralla Sennan on pistettävä paremmaksi, jos aikoo selvitä samanlaisesta tilanteesta kunnialla. Niitä kaksintaisteluja tuli vielä iso liuta seuraavien viiden vuoden aikana eivätkä kaikki todellakaan päättyneet Mansellin eduksi...
Irlantilainen tulokaskuski Eddie Irvinen uran ensimmäisestä GP-startista tuli hänelle erikoisella tavalla ikimuistoinen. Jordanilla debytoinut Irvine koki vuoden 1993 Japanin osakilpailussa kovimman kautta, miltä tuntuu joutua varikon kilpailuhaluisimman kuljettajan hampaisiin. Edellisen kisan keskeytyksellään maailmanmestaruuden vihamiehelleen Alain Prostille hävinnyt Senna ajoi Suzukassa voittoon, muttei unohtanut vielä kisan jälkeenkään irlantilaisen pitkään jatkunutta vastarintaa kierroksella ohitettaessa. Heti ensimmäiset MM-pisteensä napannut Irvine sai iloiseen varikkopilttuuseensa yllättävän vieraan, kun lehdistötilaisuudesta saapunut Senna hyökkäsi hänen kimppuunsa ensin sanallisesti. Irvine selitti taistelleensa pisteistä Damon Hilliä vastaan, mutta selitys ei kelvannut. Senna suuttui uuden kilpakumppaninsa vasta-argumenteista, haukkui Jordan-kuskin idiootiksi ja yritti lopulta lyödä Irvinea. McLarenin edustajat raahasivat raivopäisen mestarin ulos, ja Kansainvälinen autoliitto FIA mätkäisi tälle ehdollisen kahden kilpailun ajokiellon tapauksesta.
Tästä ei käsirysyä saatu, mutta intensiteettitasolla oltiin aivan huipputasolla. Tv-kamerat seurasivat raivon vallassa ollutta Michael Schumacheria, kun tämä lähti metsästämään kisansa pilannutta David Couthardia McLarenin varikkopilttuusta Belgiassa elokuussa 1998. MM-taistelussa vain seitsemän pistettä Mika Häkkisen takana olleella Schumacherilla oli Spassa loistava tilaisuus nousta rinnalle, kun Häkkisen kisa kariutui kolariin Johnny Herbertin kanssa. Kaikki meni kuitenkin pieleen, kun suomalaisen tallikaveri Coulthard hidasti sateessa suoraan kierroksella ohittaneen Schumacherin ajolinjalle. Vesipilvi peitti Schumin näkyvyyden ja autot törmäsivät rajusti yhteen. Ferrari-kuski näytti murhanhimoiselta marssiessaan tiimiväkensä estelyistä huolimatta kohti vastustajansa kotipesää. Sinne häntä ei päästetty, joten potentiaalinen yhteenotto jäi näkemättä.
Indycar-sarjasta siirtynyt Juan Pablo Montoya aiheutti tulokaskaudellaan monta vaaratilannetta, joista tulisieluinen Jacques Villeneuve sai tarpeekseen kotikisansa Kanadan GP:n perjantaiharjoitusten jälkeen. Villeneuven mukaan kolumbialainen jarrutti vaarallisesti hänen edessään ja aiheutti peräänajon. Kanadalainen ilmoitti harjoitusten jälkeisessä haastattelussa ottavansa asian puheeksi Montoyan kanssa kuskien palaverissa, mutta ei varmasti osannut arvata, millaisen vastineen hän oli saamassa. Sanaharkassa Villeneuve uhkasi hirttää Montoyan puuhun, minkä jälkeen tämä tölväisi Villeneuven tappaneen ihmisiä jo aiemmin samalla kaudella. Williams-kuski viittasi kauden alun tilanteeseen, jossa hänen tallikaverinsa Ralf Schumacherin perään ajaneen Villeneuven autosta irronnut pyörä tappoi Melbournen radan laidalla olleen virkailijan. Kommentin jälkeen Villeneuve oli tiettävästi käynyt kaksin käsin Montoyan kurkkuun.
Seitsemän vuotta ja neljä maailmanmestaruutta Coulthard-kolarin jälkeen Schumi oli pudonnut vuoden 2005 MM-taistossa Fernando Alonson ja Kimi Räikkösen kyydistä käytännössä jo ennen kauden neljänneksi viimeistä osakilpailua. Span kisan alkupuolella BAR-Hondan Takuma Sato osui suoralla Schumacherin perään ja aiheutti kummankin kuskin keskeytyksen. Schumacher käveli vielä autossa istuneen japanilaisen luo ja kertoi tälle lähietäisyydeltä pari valittua sanaa. Viestinsä painotukseksi saksalainen läimäisi Saton kypärän visiirin kiinni, kun tämä vastasi äksyilyyn samalla mitalla.
