Kreikka on monille suomalaisille tuttu matkakohde. Matkalta odotetaan ennen kaikkea sinistä merta, aurinkoa ja lämpöä. Kreikkaan houkuttelee myös sen merkittävä kulttuurihistoriallinen tausta, kiehtovat mytologian tarinat, ajatus länsimaisen sivistyksen kehdosta. Mutta moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että monet myöhempien eurooppalaisten ruokakulttuurien keitoksista on luotu jo antiikin Kreikassa, jolloin Aristyoteles kirjoitti sivilisaatiomme ensimmäisen keittokirjan, Gastronomian (gastro=vatsa, nomia=laki).
Vaikka maantieteelliset olot eivät ole Kreikassa mahdollistaneet laajaa viljelyä tai karjan laiduntamista on sen gastronomia kehittynyt jo varhain. Kokkeja Kreikassa on koulutettu jo 300 eKr. Koulutukseen kului opinnäytteitä ja kaksivuotinen kurssi. Roomalaisten pidoissa käytettiinkin usein juuri kreikkalaisia kokkeja. Ei siis ihme, että tälle arvostetulle gastronomialle oli myös oma jumalattarensa. Kodin jumalatar Hestialle pystytetyn temppelin rauniot ovat edelleen nähtävissä Sisiliassa, vaikkakin Hestian kodin sanotaankin sijaitsevan jokaisen kodin liedessä.
Luonnonolosuhteista lähtevät kreikkalaisen ruokakulttuurin peruspilarit. Oliivipuu ja viiniköynnös ovat sopeutuneet maan kuumiin ja kuiviin kesiin. Nopeakasvuinen Durum-vehnä tuottaa hyvin satoa kevätvehnänä ja karuissa olosuhteissa kasvaneet yrtit kehittyvät aromikkaiksi. Karjan laiduntaminen ei ole vuohia ja lampaita lukuun ottamatta ollut kovin kannattavaa. Tärkeiksi ravinnon lisiksi ,lihan ollessa arvokasta, ovat muodostuneet erilaiset pavut, linssit, auringossa makeiksi kypsyneet vihannekset sekä pähkinät ja mantelit.
Oliivipuu sai alkunsa vanhusten rakkaudesta
Zakynthoksessa kerrotaan legendaa oliivipuun synnystä. Ylijumala Zeus huolestui siitä, miten itsekeskeisiä ja toisistaan piittaamattomia ihmiset alkoivat olla. Niinpä hän pukeutui kerjäläiseksi ja lähti ottamaan asioista selvää. Zeus kulki kaupungissa talosta toiseen pyytäen leipäpalaa, vettä ja yösijaa. Kerta toisensa jälkeen hänen edessään läimäytettiin ovi tylysti kiinni. Illan jo pimetessä ylijumala saapui kahden vanhuksen vaatimattomalle mökille. Siellä hänet otettiin ystävällisesti vastaan, ruokittiin ja tarjottiin yösija. Kiitollinen Zeus kertoi vanhuksille, kuka hän oli ja lupasi täyttää minkä tahansa toivomuksen. Vanhukset katsoivat toisiaan hellästi. - Kunpa saisimme kuolla samanaikaisesti ja levätä samassa haudassa, he sanoivat. Näin tapahtuikin aikanaan. Kerrotaan, että haudasta versosi oliivipuu suuren rakkauden symbolina.
