Maija Baric, 60, menetti esikoistyttärensä neljä vuotta sitten. Suru sumensi mielen, mutta tärkein päätös nousi usvan takaa kirkkaana esiin: Maija otti kaksi pientä lapsenlastaan siipiensä suojaan ja ryhtyi heidän sijaishoitajakseen.
Neljä vuotta sitten Maija Baric oli kuin kuka tahansa isoäiti. Omien sanojensa mukaan "kiva mummi", jonka luokse lapset tulivat mielellään. Kun kasvatusvastuu jäi vanhemmille, Maija sai nauttia huoletta rakkaiden lastenlasten, neljän pienen tytön, seurasta.
− Perhe on voimavara. Minulla on tiiviit välit lasteni kanssa, ja myös suhde lapsenlapsiin alkoi luontevasti, Maija sanoo lämpöä äänessään.
Päivä, jolloin Maija johtui kohtaamaan jokaisen äidin painajaisen, nostaa yhä kipeät tunteet pintaan. Suru-uutinen ei antanut armoa: esikoistytär Anna oli menehtynyt äkillisesti.
Kun poliisipastori ilmestyi Maijan ovelle kahden pienen tytön kanssa, suku oli jo ehtinyt yhdistää voimansa ja kerääntyä paikalle.
− Olimme valtavan surun vallassa. Mutta ei siinä ollut mitään vaihtoehtoja. Halusimme huolehtia tytöistä koko suvun voimin, Maija sanoo ja painottaa, että edes ajatus lasten sijoittamisesta laitokseen oli mahdoton.
