Maija Vilkkumaan kirjassa seikkailevat kotiäiti, juorutoimittaja ja unohdettu poppari

Maija Vilkkumaan esikoisromaani on moniääninen teos, joka kertoo nelikymppisestä entisestä laulajasta. Vilkkumaa kertoo, että monen kertojan avulla etenevät romaanit ovat aina olleet hänen suosikkejaan.

Muusikkona tunnettu Maija Vilkkumaa, 40, on julkaissut tänä syksynä esikoisteoksensa Nainen katolla, josta hän kertoo Kirjapiirin yhdeksännessä jaksossa lauantaina 30. marraskuuta. Uusi aluevaltaus ei ole yllättävä, sillä Vilkkumaa on opiskellut pääaineenaan suomen kieltä ja on myös kokenut sanoittaja. Mutta mistä idea kirjan kirjoittamiseen alun perin syntyi?

– Tiesin, että haluan pitää biisien kirjoittamisesta taukoa. Mulla ei ollut oikein mitään suunnitelmaa, mitä teen, mutta sitten vanha ystäväni Pekka Ruuska Kaiku Booksilta kysyi, jos haluaisin kirjoittaa jotain matalan kynnyksen juttua. Itse hän kutsui sitä postmoderniksi pläjäykseksi. Hän odotti jonkunlaista ajankuvaa, jossa olisi mukana esimerkiksi Facebookista otettuja keskusteluja ja ehkä blogitekstejä, Vilkkumaa kertoo.

– Aloin koota tekstejä netistä, mutta se tuntui heti huonolta idealta. Sosiaalisen median juttuahan on, että kaikki nerokas tuntuu seuraavana päivänä jo varsin epänerokkaalta. Tuona hetkenä aloin kirjoittaa ja ajattelin aluksi, että tästä tulee kehystarina näille lyhyille viesteille. Viestit kuitenkin poistuivat kokonaan, ja sitten teksti alkoi pikkuhiljaa muistuttaa romaania. Kustannustoimittaja Mikko Aarne tuli noin vuoden jälkeen mukaan, Vilkkumaa jatkaa.

Teoksen päähenkilöllä on sivupersoona

Vilkkumaa kertoo, että hänen teoksensa on monen tarinan avulla kulkeva näkökulmaromaani. Näkökulmahenkilöistä ainoa, josta kerrotaan hän-muodossa, on Silja Seppälä. Seppälä on nelikymppinen kotiäiti, ja hänen miehensä on start up -peliyrityksen johtaja Harri Oja, jolla menee todella lujaa. Silja on ollut 1990-luvulla mukana tyttöduossa, josta uhottiin tulevan kansainvälinen menestys. Duosta ei kuitenkaan tullut edes kotimaista menestystä.

– Silja on alkanut kirjoittaa itselleen sivupersoonaa. Hän on aina kuvitellut itselleen Gwendolyn-nimisen sivupersoonan, joka on myös perustanut samanlaisen tyttöduon. Gwendolynista tuli hurjan kuuluisa maailmatähti. Hän ostaa Nokian osakkeita juuri oikeaan aikaan ja kaikkea. Gwendolynista tulee myös kvanttifyysikko, todella kuuluisa tiedenainen, Vilkkumaa kertoo.

– Tarinassa on myös Ville Salonen, ahdistunut, lopuksi hyvinkin oudoksi menevä äidinkielenopettaja, jolla on avioliitossaan ongelmia. Sitten on Leila Hakkarainen, joka on kuusikymppinen juorutoimittaja. Hän bloggailee innokkaana. Viimeinen hahmo on Linda, joka on parikymppinen stand up -koomikko, joka myös tekee keikkareportaaseja ja muita lehtijuttuja underground-lehti Parsaan, Vilkkumaa avaa.

Kirjailijan mukaan kirjan keskiössä on kuitenkin Siljan melko hiljainen tarina, joka kertoo hänen avioliittonsa ja elämänsä kriisistä. Tarinan henkilöiden elämät kietoutuvat yhteen, mutta muut tarinat toimivat Vilkkumaan mukaan enemmänkin jonkinlaisina peileinä Siljan tarinalle.

Kirjan rakenne oli Vilkkumaalle heti alusta lähtien selvä

Vilkkumaalle oli melko pian selvää, että hän haluaa kirjoittaa moniäänisen tarinan.

–Monitarinaisuus alkoi, kun aloin kirjoittaa Gwendolynin ääntä. Silloin oli jo selvää, että Gwendolyn voi olla vain osa teosta, koska hänen kerrontansa oli tavallaan liian överiä. Olen itse tykännyt paljon kirjoista, joissa on moniääninen rakenne. Se tuntui minulle läheisimmältä. Tarinat ovat välähdyksiä eri näkökulmista, Vilkkumaa kuvailee.

Monitarinaisia kirjoja, jotka ovat tehneet Vilkkumaahan vaikutuksen, ovat muun muassa Jennifer EganinAika suuri hämäys sekä Alexandra Salmelan27 Eli kuolema tekee taiteilijan. Yleisesti Vilkkumaa kertoo pitävänsä paljon angloamerikkalaisesta kirjallisuudesta sekä suurista romaaneista ja suurista tarinoista kuten esimerkiksi Leo Tolstoin teoksista.

– Angloamerikkalaisesta kirjallisuudesta tykkään osittain sen takia, että siellä viitataan paljon populaarikulttuuriin, elokuviin ja biiseihin. Tietysti on mahdollista, että vaan tunnistan viittaukset erityisesti angloamerikkalaisista teoksista. Populaarikulttuurin palaset ovat minun maailmani rakennusaineita. Se on jotenkin todellista minulle. Esimerkiksi Zadie Smith, Jonathan Franzen ja Jennifer Egan käyttävät paljon viittauksia populaarikulttuuriin.

Lisäksi Vilkkumaa tykkää Paul Austerista, ja hän lukee angloamerikkalaiset teokset mielellään englanniksi. Alkuperäisellä kielellä puhetavat ja puhunnat säilyvät ja heijastavat Vilkkumaan mielestä ihanasti maailmaa. Suomalaisista kirjailijoista Vilkkumaa tykkää erityisesti Miina Supisesta, jonka teoksissa on huumoria ja särmää. Lisäksi hän mainitsee suosikeikseen Jari Tervon, Kari Hotakaisen ja Monika Fagerholmin.

– Onhan suhde suomen kieleen kuitenkin aina eri kuin muiden maiden kieliin, vanha suomen kielen opiskelija Vilkkumaa päättää.

Kirjapiiri AVAlla lauantaisin klo 17.30. Uusinnat maanantaisin klo 23.00.

Emmi Maaranen, emmi.maaranen(at)mtv.fi

Lue myös:

    Uusimmat