Kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen täydensi hienosti sujunutta loppukauttaan heittämällä sunnuntaina voiton Ruotsi-ottelussa omalla ennätystuloksellaan 60,94 metriä.
Kämäräisen nousukunto alkoi Zürichin EM-kisoissa, jossa hän sijoittui seitsemänneksi.
- Yksi pato purkautui, kun Zürichin kiekkokarsinnassa kuulin, että pääsen finaaliin. Se oli käänteen tekevä hetki tässä kesässä. En ollut selvillä tilanteesta, kun koutsi huusi katsomosta, että olet kymmenes. Siinä hetkessä tunnetila vaihtui nollasta sataan sekunnissa. Sen jälkeen minun on ollut helppo heittää. Se on aiemmin ollut arvokisoissa kynnys, jota en ole ylittänyt, ja kun se kerran meni, niin se jollain tavalla vapautti, Kämäräinen kertasi tuntemuksiaan.
Loppukauteen mahtui myös Timanttiliigan osakilpailut Tukholmassa ja Zürichissä.
- Kyllä siellä vähän katselin, että maailman starojen joukossa on Lapinlahden tyttö, että mitenköhän sitä on tänne asti päästy. Se oli kuitenkin tavoitteena. Ennen tätä kautta ajattelin, että jos arvokisoissa haluaa pärjätä, niin on päästävä kansainvälisille areenoille. Tein ison duunin ja etsin apua siihen, miten sinne pääsisi. Sitten löysin itseni juuri sieltä, missä halusin olla. Ei siinä voinut olla muuta kuin hyvillä mielin ja nauttia tilanteesta ja laittaa kaiken peliin, Kämäräinen totesi Timanttiliiga-kokemuksestaan.
Kämäräinen uskoo kehityksensä jatkuvan myös tulevilla kausilla. Jopa Ulla Lundholmin vuodelta 1983 oleva Suomen ennätys 67,02 välkkyy mielessä.
- Ei tunnu siltä, että tämä jää tähän. Kun pystyn näin kehittymään, niin miksi en pystyisi heittämään 65 metriä tai jopa jossain vaiheessa Suomen ennätystä. Mutta ei niitä metrejä kannata hirveästi itse miettiä. Kyllä ne sitten mittaa kentällä, Kämäräinen toteaa.
Kämäräisen kausi ei päättynyt vielä Ruotsi-otteluun.
- Huomenna lennän Zagrebiin ja siellä on tiistaina kauden viimeinen kisa. Ei pidä hirveän pitkäksi päästää bankettia tänä iltana.