Veripalvelussa alleviivataan, että myös kaikista tavallisimpien veriryhmien luovuttajia tarvitaan jatkuvasti. Kyselimme verenluovutuksesta myös AVAn lukijoilta, ja suurin osa kyselyyn vastanneista on jo kokeneita verenluovuttajia.
"Verenluovuttamisen aloitin noin kymmenen vuotta sitten, jolloin läheiseni sairastui vakavasti. Sairauden parannuskeinona oli luuydinsiirto vieraalla luovuttajalla. Silloin tajusin viimein, miten pienellä vaivalla voin auttaa monia avuntarvitsijoita. Samalla liityin luuydinluovuttajien rekisteriin. Luovutan verta säännöllisesti noin 3–4 kuukauden välein ja joka kerta tunnen tehneeni jotain hyvää, että voin auttaa pelastamaan ja parantamaan ihmishenkiä."
Verta on tärkeää luovuttaa, koska verivalmisteita ei voida korvata lääkkeillä. Vastaava lääkäri Johanna Castrén Veripalvelusta sanoo, että aina tarvitaan veriryhmää O-, joka on niin sanottua hätäverta. Tämä veriryhmä sopii kaikille eri veriryhmille. Kuitenkin myös A+ ja A- -veriryhmien luovuttajia tarvitaan paljon.
– A-veriryhmä on Suomessa kaikkein yleisin, ja juuri sen takia ryhmän verelle on tarvetta. Usein kuulee sanottavan, että "Minulla on vain tavallinen A+, ei sitä kukaan tarvitse", mutta juuri näitä yleisimpiä veriryhmiä myös kuluu paljon, Castrén sanoo.
Luovutettu veri menee synnyttäjille ja leikkauspotilaille
"Ensimmäisen kerran luovutin armeijassa, sitten tuli vuosien tauko. Jostain syystä innostuin aloittamaan uudelleen ja ehdin luovuttaa kahdeksan kertaa, kunnes jouduin onnettomuuteen. Kahdeksan tunnin leikkauksen aikana ja sen jälkeisenä toipilasaikana sain neljätoista pussia verta. Jäin siis velkaa niille ihmisille, jotka sinä aikana SPR:n avustamana huolehtivat sairaaloiden veripankien riittävyydestä. Nyt olen ollut mukana auttamassa 76 kertaa, ja jokaisella luovutuskerralla se on ollut minulle sen päivän paras teko. Koskaan ei tiedä, milloin sinä tai sinulle tärkeä ihminen olette riippuvaisia tästä toisten pyytettömästä avusta. Niin pienellä teolla saa itselleen niin uskomattoman hyvän fiiliksen. Suosittelen."
Luovutettua verta käytetään esimerkiksi synnyttäjien, veritautipotilaiden, onnettomuuksien uhrien ja leikkauspotilaiden hoidossa.
– Kaikkein eniten verta menee tavallisille leikkauspotilaille. Esimerkkejä leikkauksista ovat lonkka-, sydän- ja suolistoleikkaukset. Veritautipotilaiden, kuten leukemiasta kärsivien, hoidossa tarvitaan paljon verituotteita. Jos heille tehdään kantasolusiirto ja heidän oma verituotantonsa ajetaan alas, niin heille tarvitaan muun muassa verihiutaleita, trombosyyttejä, joiden säilyvyysaika on vain viikon, Castrén sanoo.
Esimerkiksi tämän takia on tärkeää, että verenluovuttajia käy joka päivä. Verenluovuttajan pitää olla perusterve ja varustettu halulla auttaa muita kahdesta kolmeen kertaa vuodessa. Suositus verenluovutukselle on 2–3 kertaa vuodessa, mutta tiheämminkin voi luovuttaa. Miehet voisivat luovuttaa kahden kuukauden välein ja naiset kolmen, mutta elimistölle on silti hyvä antaa aikaa toipua.
Miesten välisen seksin tuomat rajoitukset saattavat lieventyä
"En luovuta verta protestiksi, koska homoseksuaalit eivät saa luovuttaa verta, vaikka kaikki veri testataan, eli tautiepäilyjen ei pitäisi olla syynä."
Usein keskustelua herättää se, etteivät miesten välistä seksiä harrastaneet miehet voi luovuttaa verta. Castrénin mukaan on todennäköistä, että jossain vaiheessa tähän asiaan tulee muutos, mutta ei kuitenkaan lähivuosina.
– Tämä on paljon keskustelua herättävä asia. Fimea eli lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus antaa tarkemmat määräykset Suomessa, joita me seuraamme. Ensi vuoden alussa määräys tulee muuttumaan. On tietysti mahdollista, että jonkunlaisia muutoksia tulisi jo nyt. Kymmenen vuoden päästä tilanne on varmasti jo erilainen, Castrén sanoo.
– Englanti, Ruotsi ja Saksa ovat tehneet muutoksia asiassa, ja esimerkiksi Englannissa verta voi luovuttaa, jos miesten välisestä seksistä on kulunut vuosi. On tärkeää alleviivata, ettei näitä rajoituksia ole tehty kenenkään seksuaalisen suuntautumisen takia, vaan rajoitukset perustuvat tartuntatautitilastoiden perusteella arvioituun riskiin tuoreesta HIV-tartunnasta, Castrén haluaa selventää.
Lue lisää AVAn lukijoiden kokemuksia verenluovuttamisesta
Tiedustelimme AVAn viikkokyselyssä, ovatko lukijamme luovuttaneet verta. Kyselyyn vastasi 428 vastaajaa, ja runsaat 70,5 prosenttia vastaajista oli luovuttanut verta. Jäljelle jääneet 29,5 prosenttia vastaajista eivät olleet luovuttaneet verta.
Verta oli luovutettu monien syiden takia, mutta voimakkaimpana syynä mainittiin halu auttaa. Osa vastaajista oli itse joutunut onnettomuuteen tai leikkaukseen, minkä takia he olivat saaneet luovutettua verta.
"Olen luovuttanut verta 34 vuotta. Se auttaa montaa ihmistä, eikä minulle ole asiasta haittaa. Olen myös luovuttanut kerran kantasoluja. Kaikkien terveiden henkilöiden pitäisi luovuttaa verta ja ilmoittautua kantasolurekisteriin."
"Helppo tapa auttaa. Ensimmäisen kerran menin luovuttamaan, kun veripalvelu tuli työpaikalle asti, ja ajattelin, että tässähän olisi hyvä tapa päästä eroon piikkikammosta. Toimi! Nyt takana on noin kymmenen luovutuskertaa, ja joka kerta on tullut erittäin hyvä olo siitä, että mahdollisesti jotakuta voidaan auttaa tai jopa pelastaa verelläni. Joskus voi tulla päivä, jolloin itsekin tai joku lähimmäisistäni tarvitsee verta!"
"Äiti sai verta useasti syöpähoitojen aikaan. Ajattelin luovuttaa, jos se auttaa jotain muuta. Nyt luovutuksia on 48 kappaletta. Lopetan, jos saan 100 täyteen."
"En ole luovuttanut, koska olen sairastanut syövän"
Vastaajat (29,5 prosenttia), jotka eivät olleet luovuttaneet verta, eivät antaneet perusteluiksi vaikkapa piikkikammoa, vaan yleisin perustelu oli se, ettei vastaaja täyttänyt luovuttajan kriteereitä. Esimerkiksi sairastettu syöpä tai liian alhainen paino estävät verenluovuttamisen. Myös homojen rajaaminen pois luovuttajista nostettiin esiin syyksi, minkä takia verta ei oltu luovutettu.
"En saa luovuttaa verta, sillä olen sairastanut syövän. Hoidettunakin se on ikuinen luovutuseste."
"Minulla on todella runsaista kuukautisista johtuva jatkuva anemia, niin ei siihen lisäverenhukka tee yhtään hyvää. Luuydintä en saa luovuttaa keliakian takia."
"Olen liian pienikokoinen luovuttamaan verta. Luovuttaakseen verta täytyy painaa vähintään 50 kiloa."
"Koetin käydä luovuttamassa, mutta hemoglobiinini oli liian matala, joten en saanut luovuttaa."
Lue myös:
AVA / Emmi Maaranen
Kuvat: Shutterstock