Lukupiiri: Uskotko jälleensyntymiseen?

Nimi: Aika mennyt palaa
Kirjailija: Karoliina Timonen
Kustantaja: Tammi
Helmiä: 4
Kenelle: Naiselle kuin naiselle

Klarissa on kahden lapsen äiti, joka muuttaa miehensä työn perässä rapakon toiselle puolelle Amerikkaan keskelle unelmaa. Elämä toisella puolella maailmaa kaukana läheisistä muodostuu odotettua haastavammaksi kun lapsuudesta tutut uskomattoman realistiset unet palaavat osaksi kotiäidin elämää. Klarissa uppoutuu elämään kahta elämää: omaansa ja uniensa päähenkilön, Corinnen elämää, joka etenee kronologisesti ja loogisesti – aivan kuin oikea ihmiselämä. Klarissalle selviää vähitellen, että tarina, jota hän unissaan seuraa on todellinen – ja äärimmäisen dramaattinen.

Aika mennyt palaa kertoo tarinaa jälleensyntymisestä, joka useissa kulttuureissa tunnustetaan laajalti ja johon länsimaissakin moni salaa uskoo. Näin mielenkiintoisessa teemassa onkin kaikki ainekset herkulliseen ja monisyiseen tarinaan, jonka tapahtumat nivoutuvat vähitellen toisiinsa – ja tässä Karoliina Timonen onnistuu moitteettomasti.

Kahden mielenkiintoisen tarinan pureutuminen eri aikakausilla eläneiden naisten kamppailuun itsenäisyytensä puolesta oli kiedottu onnistuneeksi kokonaisuudeksi, joka mahdollisti harvinaislaatuisen vertailun, jota näiden eri aikakausina eläneiden naishahmojen ajatusmaailmojen välillä pystyi kevyesti ajatuksissaan tekemään.

Seuraavaksi innostuin etsimään taas tietoja, jotka vahvistaisivat unillani olevan pohjansa todellisuudessa. Löysin esimerkiksi New Yorkin Viidenneltä Avenuelta talon, jossa Corinne ja Marty olivat asuneet. Se tuntui hurjalta.

Timonen on kirjoittanut teostaan ilmiselvästi naisille ja tämä huokuu jokaisesta painetusta sanasta: kirjoitustyyli on keveä ja tunteisiin vetoava, tunteita kuvataan terävästi ja tarkasti ja ongelmat näyttelevät näennäisesti onnellisessa tilanteessa aika ajoin jo ahdistavan suurta roolia. Joissain kohdin naiselliset sävyt vievät lukijalta niin paljon mehuja, että loistavasti oivallettu teema katoaa mielestä. Loistavan tarinan olisi myös voinut aloittaa huomattavasti sähäkämmin: kesti uuvuttavan pitkään ennen kuin unien merkitys todella valkeni.

Kaiken kaikkiaan Aika mennyt palaa avasi aivan uusia ovia – en voi sanoa uskovani nyt jälleensyntymiseen, mutta epäuskoni ilmiötä kohtaan laantui. Yhden asian tiedän Klarissan kokemuksista opiksi ottaneena: toivon, etten koskaan näe unia mahdollisista edellisistä elämästäni. Muistot saattavat olla kaikesta mielenkiintoisuudestaan huolimatta aivan liian kivuliaita.

Muistin nyt lukeneeni useastakin lähteestä, että monet lapset muistavat aiempia elämiään, mutta en ollut koskaan syventynyt lukemaan aiheesta enempää. Rachelin taas muistin sanoneen, että synnyimme kerta toisensa jälkeen lähelle rakkaimpiamme. Että kuljimme tätä pitkää tietämme yhdessä niin sanotun sieluperheemme kanssa.

Teksti: Heli Kuitunen

Kuva: Tammi