Lukupiirissä luetaan kiehtovia, keskustelua herättäviä kirjoja! Esittelemme viikoittain lukemisen arvoisen kirjan, jonka voit voittaa omaksesi.
Nimi: 875 grammaa – Pirpanan tarina
Kustantaja: Gummerus
Helmiä: 4
Kenelle: Selviytymistarinoista inspiroituvalle
Monelle keskosuus on hyvin pitkälle hämärään peittyvä termi. Kaikki tietävät, että varhain ennen laskettua aikaa syntyvät lapset ovat keskosia ja monen verkkokalvoille piirtyvät kuvat pienenpienistä letkuin ja laittein verhotuista ihmissilmuista, joidan elämä voi olla pitkäänkin kehittyneiden teknisten laitteiden varassa. Moni ottaa selvää keskosuudesta vasta siinä vaiheessa kun se koskettaa omaa tai läheisen elämää – ja silloin tietoa täytyy omaksua aivan uskomaton määrä. Tomi Takamaa – kenties koko Suomen kuuluisimman keskoslapsen, Pirpanan, isä – kertoo 875 grammaa – Pirpanan tarina -teoksessa, milllaista on seurata ennenaikaisesti syntyvän oman lapsen hidasta kehitystä.
Alunperin Facebookiin perustetun, hetkessä valtavaksi paisuneen ryhmän myötä julkisuuteen noussut Pirpana kiinnitti suomalaisten huomion keskosuuteen vuonna 2013. Takamaan teos laajentaa tätä keskustelua mielenkiintoisella näkökulmalla: millaista on olla keskoslapsen isä? Tunteikkaasti ja negatiivisiakaan ajatuksiaan peittelemättä Takamaa pureutuu hetkiin, jotka ovat liian aikaisin syntyneen pienokaisen ensihetkistä hänen mieleensä jääneet. Isän ajatuksiin on helppo samaistua juurikin siitä syystä, että hän kirjoittaa häpeilemättä myös niistä asioista, joista moni vaikenisi – esimerkiksi siitä, että keskellä vaikeitakin tilanteita voi tehdä mieli tilata juuri pizzaa. Nimenomaan nämä rosoiset yksityiskohdat tekevätkin teoksesta erityisen ainutlaatuisen. Tämän kirjan lukeminen sai miettimään sitä, miksi niin moni teos kirjoitetaan siitä kaikkein itsestään selvimmästä näkökulmasta, joka tässä tapauksessa olisi ollut Pirpanan äidin näkökulma.
"Jokainen päivä ilman komplikaatioita tai takapakkeja tulee ottaa vastaan suurella riemulla, melkein kuin lottovoittona. Stressaantunut isä saa aikaan stressaantuneen äidin, ja sama toimii myös toisinpäin.--"
Kenties Takamaan omasta innostuksesta johtuen ja Vuoden someteko -tunnustuksen vauhdittamana Facebook-ryhmän rooli teoksessa on merkittävä. Tämä on osin valitettavaa, sillä nimenomaan isän tuntemukset ja Pirpanan selviytymistarina ovat sosiaalisessa mediassa paljon aikaa käyttävän arjessa jo niin itsestäänselvyyksiä, että hyvään kirjaan aikaa käyttäessä haluaisi paeta näitä ilmiöitä. Sitä vastoin sydämellisesti omia mietteitään jakava mies on sen verran harvinaista laatua, että lukija janoaa lisää.
Teoksen suurin viesti on ehdottomasti se klisee, että juuri tästä hetkestä on syytä nauttia, sillä yhdessä hetkessä niin oma vuosia rinnalla kulkenut puoliso kuin odotettu lapsi voivat kumpikin olla hengenvaarassa. Takamaa osoittaa teoksellaan myös sen, kuinka pakon edessä niin ihmismieli kuin keho venyy aivan käsittämättömiin mittoihin. Ihminen on jopa ennen ennalta ennustettua syntymäpäiväänsä valmis käymään läpi kiivaan taistelun selviytyäkseen ja onneksemme lääketiede on tässä suurena apuna.
Lue lisää arvosteluja:
Artikkelin pystykuva on teoksen kansikuva.
Heli Kuitunen, heli.kuitunen(at)mtv.fi