Lukupiiri: 1920-luvun Helsingin yössä rakastutaan ja murhataan

Kirja: Yönpunainen höyhen
Kirjailija: Nina Hurma
Kustantaja: Gummerus
Helmiä: 3
Kenelle: Historiallisten dekkareiden ystäville, jotka kaipaavat tarinaan eroottista latausta

Nina Hurmeen esikoisteosta kuvataan kirjan upeassa kannessa ”vietteleväksi, noir-henkiseksi dekkariksi” – ja osaksi tämä on hyvinkin totta.

Yönpunainen höyhen kertoo itsenäisestä Saimista, taiteilijanimeltään Rouge, joka työskentelee päivisin hattumyyjänä ja iltaisin jazz-laulajana. Hänen kohtalonsa kietoutuu yhteen kovia kokeneen poliisietsivä Korpelan kanssa.

Kun pirtukuningas Armas Gustafsson murhataan ja Rougen veli Toivo pidätetään rikoksesta, on laulajattaren yhdistettävä voimansa Korpelan kanssa selvittääkseen mitä todella tapahtui.

Salin ovi avattiin rivakasti ja valoa tulvahti kabinettiin. Rouge siristeli silmiään. Lattialle hänen edessään makasi Armas Gustafsson kasvot kalvenneina, ja polvillaan tämän vieressä oli Toivo. Hän katsoi Rougea silmiin ja pyyhkäisi otsaansa. Hihansuussa näkyi verta, ja siitä jäi viiru hänen kasvoilleen. Hetkeä ennen kuin ovelle tulvivat varjot peittivät hänet, hän painoi päänsä kuin ei jaksaisi kannatella sitä pidempään.

Jännittävää lukuelämystä etsivälle en kirjaa välttämättä suosittelisi, sillä suurta murhamysteeriä ei tarinassa päästä selvittämään. Juoni on hyvin yksioikoinen ja murha jää oikeastaan taka-alalle seuratessamme Rougen ja Korpelan syvenevää – ja yllättävän eroottista – suhdetta. Vaikka Rougen käsipuolessa kulkee lapsuudenystävä Heikki, vasta Korpela herättää naisen intohimon.

He olisivat tanssineet ensin, orkesteri olisi soittanut heille hitaan foxtrotin. Rouge olisi voinut lepuuttaa päätään Korpelan olkaa vasten. Hidas askel, toinen, kaksi nopeampaa, huone oli pieni, mutta yksi edestakainen foxtrot siihen sentään mahtui. Miten heidän jalkansa liukuivatkaan omittain ja samassa rytmissä, he olivat aivan hiljaa ettei mikään menisi rikki. Rougen hameen laskokset hivelivät Korpelan jalkoja. Tämän hengitys jätti lämpimiä läikkiä Rougen otsalle ja hiuksiin. Rouge hymyili tuntiessaan käsivarren valkoisen paidan alla ja hillityn aavistuksen siihen latautuneesta voimasta. Hänen oma voimansa oli vartalossa, jonka hän painoi vähän lujemmin miestä vasten, ja Korpela vastasi siihen vetämällä häntä lähemmäs.

Kirjan mielenkiintoisinta antia ovat vahvat henkilöhahmot ja kieltolain aikainen Helsinki, joka herää upeasti eloon Hurmeen tekstissä. 1920-luvun svengiä Suomeen sijoittuva tarinasta ei löydy, mutta aikakauden kaupunki toimi loistavana taustana rikosromaanille. Maan jakanut kansalaissota nousee suureen rooliin rikoksen motiivin selvitessä.

Teksti: Leena Salo

Kuva: Gummerus