Väestörekisterikeskuksen mukaan viimeisen 25 vuoden aikana on yleistynyt käytäntö, että molemmat puolisot pitävät oman nimensä naimisiin mennessään.
Sukunimet tulivat pakollisiksi sukunimilaissa, joka astui voimaan vuonna 1921. Nykyinen sukunimilaki on vuodelta 1985.
Lain mukaan sukunimen voi vaihtaa, jos uuden sukunimen ottaminen on perusteltua. Esimerkiksi naimisiin mentäessä on tavallista vaihtaa nimeä.
Nimilautakunnan sihteeri Juhani Ketomäki arvelee, että yleisin syy sukunimen vaihtamiseen on se, että halutaan ottaa vanha suvussa kulkeva sukunimi käyttöön.
– Jos jollain on tavallinen nimi, hän haluaa vaihtaa sen vanhaan nimeen, Ketomäki sanoo.
Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, jota yleisesti käytetään etunimenä. Tällaisia sukunimiä on jo olemassa paljon, ja jos esimerkiksi Kari on vanha suvussa kulkenut nimi, sen saa ottaa käyttöön.
– En ole varma, mistä nämä nimet ovat peräisin. Karista tulee mieleen merellä oleva kari, Ketomäki pohtii.
Ei ole myöskään mahdollista ottaa nimeä, joka on Suomessa merkitty väestötietorekisterijärjestelmään tai jonka tiedetään yleisesti vakiintuneen tietyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi.
Nimen vaihtaminen 30-luvulla
Vanhan asiakirjan mukaan sukunimen vaihtamisesta täytyi vuonna 1938 kuuluttaa sanomalehdessä, ennen kuin uusi nimi hyväksyttiin.
"Ennenkuin näin hyväksyttyä uutta sukunimeä saadaan käyttää, on hakijan kuulutettava hyväksymisestä virallisessa lehdessä sekä jossakin paikkakunnalle leviävässä sanomalehdessä ja ilmoitettava sukunimi asianomaisen seurakunnan kirkonkirjaan merkittäväksi, jolloin hakijan on papille näytettävä, että sanottu kuuluttaminen virallisessa lehdessä ja jossakin paikkakunnalle leviävässä sanomalehdessä on tapahtunut. Ellei näin tehdä yhden vuoden kuluessa tästä päivästä lukien, on hyväksymisen katsottava rauenneen."
Näin moni ottaa puolison nimen
Vasta 1980-luvulla kumottiin vuonna 1930 määrätty laki, jonka mukaan naisen on otettava naimisiin mennessään miehensä sukunimi. Ainakaan heti lakimuutoksen vaikutukset eivät näkyneet nimitilastoissa.
Vielä 80-luvulla yli 90 prosentilla pariskunnista oli yhteisenä miehen nimi. Uudella vuosituhannella osuus on tippunut alle 80 prosenttiin.
– Se on harvinaista, että mies ottaa naisen nimen, Ketomäki sanoo.
Tilasto puhuu väitteen puolesta. Vuonna 1986 vain 0,4 prosenttia pariskunnista valitsi naisen nimen. Osuus on kuitenkin kasvanut tasaisesti vuosien varrella ja on nyt 1,7 prosenttia.
Viimeisen 25 vuoden aikana on tullut yleiseksi, että puolisot pitävät oman sukunimensä naimisiin mennessään. Vuonna 1986 vain 7,5 prosenttia puolisoista piti oman nimensä, kun viime vuonna jo 24,07 prosenttia halusi pitää nimensä.
Ketomäki arvioi käytännön yleistyneen, koska se on nyt mahdollista. Hän toteaa myös, ettei se herätä paljonkaan huomiota.
– Presidentti Tarja Halonen piti oman nimensä naimisiin mennessään, eikä kenellekään tullut mieleen, että se olisi erikoista, Ketomäki toteaa.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuinka suosittu on juuri sinun nimesi? Katso!
Kuvat: Colourbox.com, vanhat asiakirja ja Lehtikuva