Loka lentää huoltajuusriidoissa - rajuja väitteitä puolin ja toisin

Huoltajuuskiistoissa vastapuolta moititaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yleisesti toiminta on molemminpuolista. Osa oikeusjuttuja on sellaisia, joissa huollon, asumisen ja tapaamisen eri yksityiskohtia on riitautettu useaan otteeseen. Saman entisen pariskunnan asioita voidaan siis käsitellä yhteensä vuosia.

Vanhemmat kiistelevät myös siitä, vaikeuttaako toinen lasten tapaamisia pyrkien vieraannuttamaan tämän toisesta vanhemmasta. Oikeuden ratkaisuissa vanhempien kykyä arvioidaan myös sillä, miten he tukevat vastapuolen roolia vanhempana.

MTV3:n 45 minuuttia kävi läpi vuoden 2011 lasten huoltoon ja tapaamiseen liittyvät ratkaisut Helsingin hovioikeudessa, noin viisikymmentä tapausta.

Omaa paremmuutta perustellaan toista moittimalla

Hovioikeuteen valittivat sekä lähi- että etähuoltajat. Useissa tapauksissa vanhemmat syyttivät toisiaan paitsi huonosta vanhemmuudesta, myös joko tapaamisten estämisestä tai siitä, että olosuhteet toisen vanhemman luona ovat lapsille haitalliset.

Oikeuteen vedottiin esimerkiksi isän uuden puolison kokemattomuudella lastenhoidossa, äidin kodin sekaisuudella, äidin uuden puolison vanhalla rikostuomiolla ja sillä ettei isä hallitse vaatehuoltoa. Osa väitteistä oli myös rankempia, toisen mielenterveysongelmia tai äkkipikaisuutta haluttiin korostaa oman vaatimuksen tueksi.

Osassa tapauksia toisella vanhemmalla oli rankka rikoshistoria tai akuutti päihdeongelma. Tällaisten vanhempien huostaan ei lapsia annettu, sukupuolesta riippumatta.

Vanhempien asenteet toisiaan kohtaan vaikuttavat

Usea hovioikeuteen valittanut kertoi, että lähivanhempi vaikeuttaa tapaamisia. Monessa tapauksessa vanhemmilla oli täysi erimielisyys sitä, kumpi tapaamisia oikeasti vaikeuttaa.

Yhdessä tapauksessa äidin todettiin vaikeuttaneen niitä, mutta myöhemmin parantaneen tapansa, joten tämän valitus menestyi. Toisessa tapauksessa isän valitus lapsen asumisesta ei menestynyt, mutta hovioikeudessa määrättiin isälle säännölliset tapaamiset.

Vuoden 2011 tapauksissa on useita sellaisia, joissa oikeus on perustellut päätöstään myös sillä, miten vanhemmat arvostavat toista vanhempaa. Yksinhuoltoa vaatinut äiti on voinut hävitä juttunsa, kun oikeus on todennut, että äiti ei tue isän vanhemmuutta tarpeeksi.

”Äiti on perustellut yksihuoltovaatimuksiaan sillä, että hänen ei tarvitsisi kohdata isää ja neuvotella lasta koskevista asioista. Lapsen ja isän oikeudet voivat vaaditussa yksinhuollossa vaarantua.”

Joissakin tapauksissa vanhempien ja teini-ikäisten lasten välit olivat katkenneet. Suomessa näissä tapauksissa harvoin mennään siihen, että oikeus määräisi tapaamiset toteutettaviksi, jos nuori vastustaa. Yhteys molempiin vanhempiin otetaan kuitenkin monessa päätöksessä vakavasti.

”Vanhempien on keskityttävä siihen, että aiemmin lämpimät ja viimeisen vuoden aikana rikkoutuneet lasten ja isän välit saadaan ennalleen.”

Oikeus käytti perusteluissaan mm. toisen vanhemman epäluulojen ja pelkojen siirtämistä lapseen.

Tekaistut insestisyytteet eivät vakuuttaneet oikeutta

Yksi rankimmista tapauksista käsittelee äidin vaatimusta lähihuoltajuudesta. Hakemus hylättiin, sillä oikeus totesi äidin vaarantaneen jo lapsen terveydenkin yrittämällä itsepintaisesti näyttää toteen isän tekemää seksuaalista hyväksikäyttöä. Näyttöä ei löytynyt ja äidin todettiin jatkuvilla lääkäriin viemisillä itse aiheuttaneen vakavaa haittaa lapselleen. Äiti todettiin kykenemättömäksi pitämään yllä lapsen positiivista suhdetta isään.

”Lapselle on vahingollista käydä toistuvasti lääkärissä äidin epäilyjen vuoksi.

Lapsen asuminen äidin luona sisältää riskejä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. ”

Hovioikeudet määräävät vähemmän yksinhuoltoja

Käräjäoikeus käsittelee vuosittain noin 2 500 tapausta koskien lapsen huoltoa, tapaamista tai asumista. Hovioikeuteen asti päätyy noin joka kuudes tapaus.

Vuonna 2008 julkaistun Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan hovioikeudet eivät määrää yksinhuoltoja yhtä usein kuin käräjäoikeudet.

Vuoden 2011 Helsingin hovioikeuden tapauksissa lapsista ylivoimainen enemmistö oli hovioikeuden ratkaisun jälkeen vanhempiensa yhteishuollossa (70%). Noin viidennes oli äitien yksinhuollossa ja joka kymmenes isän.

Hovioikeusratkaisuissa äitien osuus lapsen lähivanhempana on pienempi kuin käräjäoikeusratkaisuissa.

Lue myös:

    Uusimmat