Pakanallisessa Suomessa tietäjät käyttivät loitsuja parantamiseen ja ennustamiseen, mutta loitsiminen oli myös tapa siirtää käytännön tietoa sukupolvelta toiselle. Naiset nostattivat loitsuilla niin leipätaikinan kuin sulhasehdokkaan lemmentunteetkin. Luonnonhaltijoiden uskottiin tulevan apuun, kunhan avunpyytäjä oli kunnioittava ja uhrasi omastaan.
Paula Havaste on tutkimuksissaan keskittynyt naisen elämään liittyviin loitsuihin. Hän on tietoisesti jättänyt selvityksestä pois mustimman magian.
– En halunnut paneutua kirouksiin tai manaamiseen, eli saatte osaksenne vain hyviä loitsuja, lupaa Havaste yleisöluennon aluksi.
Kodinhoito sujui loitsujen avulla
Miehet olivat usein kaukana metsällä, joten naisilla oli vastuu kodista. Miesten ei tullut tietämättöminä sotkeentua naisten toimiin. Naiset käyttivät perimätietona säilyneitä loitsuja lasten sairauksien parantamiseen, ruuanlaittoon ja eläinten hoitamiseen.
Havasteen mukaan näin tiukasta roolijaosta on jo nykymaailmassa luovuttu, mutta jossain vanhat mallit vielä elävät:
– Mökillä taantuu tähän ikiaikaiseen malliin, vaikka kotona kotityöt jaettaisiin tasan. Mies menee laittamaan verkkoja ja nainen puuhaa keittiössä.
Lemmenloitsuilla hurmattiin kosijoita
Naiset nostattivat viehätysvoimaansa kylvetysloitsuilla. Saunan uskottiin antavan loitsuille erityistä tehoa. Saunaveteen lisättiin hyväntuoksuisia yrttejä ja vartalo voideltiin hunajalla. Samalla lausuttiin lemmenloitsu, joka sai miehet huumaantumaan neidosta:
