Kansanedustajat Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) ja Anni Sinnemäki (vihr.) sanovat, että lobbauskulttuuri elää Suomessa vahvana. Heidän mukaansa lobbaajat toimivat aiempaa aktiivisemmin.
MTV:n SuomiAreenassa lobbauskeskusteluun osallistuneet kansanedustajat kertovat, että lobbaus on myös muuttunut ammattimaisemmaksi.
- Lobbaus on muuttunut enemmän täsmälobbaukseksi. Nykyään tulee paljon erilaisia kyselyitä, joiden avulla halutaan saada täsmällisesti selville yksittäisen kansanedustajan näkemys tiettyyn asiaan. Kyselyn jälkeen tulevat lobbarit, jotka ovat kehittäneet oman strategian näiden vastausten pohjalta. Tällaisia kyselyitä ja täsmälobbausta harjoitetaan erittäin paljon, Ruohonen-Lerner toteaa.
- Yritykset käyttävät nykyään enemmän viestintätoimistoja ja pyrkivät tekemään omasta viestistään ammattimaisemmin tarjoiltua. Jossakin vaiheessa mielestäni näytti siltä, että joidenkin yksittäisten alojen, esimerkiksi lääkefirmojen, lobbaus lisääntyi aika paljon, Sinnemäki jatkaa.
Lobbausta harjoittavat sekä yritykset että erilaiset järjestöt. Kansanedustajien mukaan skaala on laaja.
- Kyllä Suomessa esiintyy ihan samanlaista lobbausta kuin muuallakin maailmassa. Isojen yritysten lobbauksella on mielestäni suomalaisessa politiikassa joskus valitettavan suuri vaikutusvalta. Se perustuu siihen, että yritysten tarjoamia työpaikkoja pidetään tärkeinä ja niiden puolesta pelätään. Mielestäni hyvää suomalaisessa politiikassa on se, että meillä on aktiivinen järjestökenttä, jolla on takana paljon yksittäisten kansalaisten kansalaistoimintaa ja paljon perinteitä. Meillä hyvä ja laaja järjestökenttä, joka osaa tuoda monien eri alojen todellisuutta päättäjien tietoon.
Lobbausrekistereistä läpinäkyvyyttä
Ruohonen-Lerner toivoisi lobbaukseen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
- Toivoisin lobbausrekistereitä, joista voisi nähdä, ketkä lobbaavat tahot ovat. On esimerkiksi muutamia sellaisia ammattilobbareita, jotka täyspäiväisesti lobbaavat ja saavat näin kohtuuttoman suuren vaikutusvallan eduskunnassa. On olemassa selkeästi sellaisia järjestöjä ja tahoja, jotka saavat jäsenmääräänsä ja edustamaansa kansalaismäärään aivan kohtuuttoman paljon huomiota ja pääsevät sitä kautta myös voimakkaasti vaikuttamaan valtion talousarvioon ja lainsäädäntöön.
