Suomen lähi- ja perushoitajien liitto Super teki keväällä 2016 selvityksen lähi- ja perushoitajien työkuormasta ja työssä jaksamisesta.
Tutkimuksen tulokset ovat hälyttäviä. Lähes kaikki vastaajat (93 %), kokevat huolta suomalaisen hoidon laadusta. 70 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että he joutuvat vähintään viikoittain tekemään asioita, “jotka ovat ristiriidassa heidän arvojensa kanssa“. Yli puolet vastaajista arvioi, ettei pysty työskentelemään nykyisessä ammatissaan terveytensä puolesta kahden vuoden kuluttua: yli puolet on järkyttävä luku.
Tulokset kertovat vanhustenhuollon todella karusta arjesta. Liian vähäiset henkilöstöresurssit ja ainainen kiire johtavat siihen, että hoidettaville ei jää riittävästi aikaa ja että ihmisten yksilölliset tarpeet ehditään liian harvoin huomioimaan.
Samalla se kertoo yhteiskunnan liian vähäisestä arvostuksesta hoitajien työtä kohtaan. Miten hyvinvointiyhteiskunta aikoo turvata hoivapalveluiden riittävyyden, jos työntekijät eivät jaksa omassa työssään tai eivät saa mahdollisuutta tehdä työtään hyvin? Tai edes niin, ettei se ole ristiriidassa heidän arvojensa kanssa.
Uupumus ja kaaos leimaavat arkea
Vuoden alussa Helsingin Sanomat julkaisi koosteen varhaiskasvatuksessa työskentelevien ammattilaisten kokemuksista päivähoidon arjesta. Näidenkin ammattilaisten vastaukset olivat todella huolestuttavia. Suurin osa vastaajista kuvaili arkea, jota leimaa uupumus, kaaos ja riittämättömyyden tunne. Ryhmäkokojen ja henkilöstömitoituksen kanssa kikkaillaan jatkuvasti, mikä johtaa kiireeseen ja henkilöstön kuormittumiseen.
Yksi osoitus puuttuvasta arvostuksesta suomalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta vastaavien ammattilaisten työstä on myös kilpailukykysopimuksessa päätetty ratkaisu leikata julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja melkein kolmanneksella.