Sauna on monille suomalaisille kodin tärkein ja rentouttavin tila. Olemme sivuillamme kyselleet, missä lämpötilassa saa mukavimmat löylyt. Kuten alempana näkyvästä kuvasta ilmenee, enemmistö pitää suhteellisen miedoista löylyistä.
Myös Joka Kodin Asuntomarkkinoiden seurantakohteessa Helsingin Maununnevalla sauna oli tärkeässä roolissa. Sen paikkaa kellarissa muutettiin. Samalla tehtiin uudet lauteet ja asennettiin lasitiiliseinä uuden saunan ja pesuhuoneen väliin.
Lauteet kuusesta mittatilaustyönä
Ensin mitattiin sauna ja tilattiin sen mukaiset runkorakenteet, rallit ja muut osat puusepältä. Materiaaliksi valittiin käsittelemätön kuusi sekä venevaneri. Molemmat on syytä suojata kosteudelta.
Ensimmäiseksi asennettiin paikoilleen runkorakenteet: ylälauteen kannatuspuu ja jalat, ja sen jälkeen välitason kannatinpuut. Sitten laitettiin paikoilleen itse välitaso sekä pystyritilät, jotka estävät lasten pääsyn lauteiden väliin ja sitä kautta putoamisen lattialle. Viimeksi asennettiin paikoilleen ylälaude.
Ylälauteen oikea korkeushan on meille suomalaisille ikuinen väittelyn aihe. Selvyyttä asiaan ei ole saatu, saunat kun ovat yhtä erilaisia kuin saunojat. Löylyhuoneen korkeus saattaa vaihdella kahdesta kolmeen metriin ja nyrkkisääntönä on se, että mitä ylempänä lauteet ovat suhteessa kiukaaseen, sitä parempi löylysuhde.
Minimikorkeus katosta lauteelle saadaan siten, että istutaan lattialle selkä suorana ja vedetään kynällä viiva seinään päälaen kohdalle. Lisätään löylykauhan syvyyden verran ja mitataan: siinä on sopiva vähimmäisetäisyys. Täytyy tietysti ottaa huomioon, että vähän pitempienkin saunavieraiden pitäisi mahtua istumaan suorana.
Pystypaneelisaunassa täytyy olla paneelin takana tukevasti runkorakenteeseen kiinnitetty kannatinlauta, joka kantaa lauteen painon. Myöskään lauderunkoa ei pidä kiinnittää suoraan paneeliin, vaan väliin on laitettava pienet vanerin kappaleet tai muoviprikat. Näin lauderungon ja seinäpaneelin väliin jää muutaman millin tuuletusrako.
Lauteiden väliritilät voidaan kiinnittää joko takapuolelta piiloon tai päältäpäin ruuvaamalla. Silloin käytetään terää, joka senkkaa samalla ruuvin kannan upotuksen.
Viimeiseksi kiinnitettiin seinään puusepän kauniisti kaariksi muotoilemat selkänojat, jotka asennettiin 10-15 sentin korkeudelle lauteista. Ne saatiin tasan oikealle korkeudelle, kun käytettiin kalikkaa lauteiden ja selkänojan välissä. Ruuvit olivat kiiltämättömiä, keltapassivoituja ruuveja jotka sopivat hyvin tummempaan puuhun. Selkänojan jatkokappaleet eivät tulleet puskuun vaan väliin jätettiin sentin rako.
Lasitiiliseinä on kaunis ja kallis
Pesuosastolla tehtiin yksi seinä lasitiilestä. Sen asentamiseen on useitakin vaihtoehtoja. Jos seinä tehdään kuiviin tiloihin, se voidaan rakentaa puukehikkoon. Haluttaessa puuta voi käyttää hyvinkin koristeellisesti ja valita tammea, mahonkia, pyökkiä... Eri valmistajien tiilet ovat eri kokoisia. Kultakin valmistajalta on saatavissa erityinen taulukko, jonka mukaan kehys mitoitetaan. On muistettava ottaa huomioon pienet asennusvarat.
Märkätiloissa on turvallisinta käyttää vettä kestävää alumiinikehikkoa. Taas on muistettava, että roiskevedelle alttiissa märkätiloissa kiinnitystä ei voi tehdä ruuvaamalla: siellä on vesieristykset niin lattioilla kuin seinissä ja ruuvi tekee siihen reiän. Vesi pääsee sen kautta rakenteisiin, imeytyy ympäröivään betoniin tai alustaan ja poksauttaa helposti vesieristeen ja laatat irti. Kiinnitimme seinän ruuveilla vain kattoon, lattialla asia hoidettiin silikonilla.
Rakenteen on tultava lattialaattojen - ja miksei myöskin seinälaattojen - mukaan täsmälleen pystyasentoon ja samansuuntaiseksi laatoitukseen nähden. Ristimitan tarkistaminen on olennaisen tärkeää, samoin kehikon pysty- ja vaakasivujen suoruus: muuten tulee ongelmia tiilen latomisessa. Esimerkkikohteessa erikoisuutena oli vielä se, että lasitiiliseinän päähän tuli kiinnitettäväksi saunaoven karmi. Tämä ratkaistiin siten, että kehikon kylkeen kiinnitettiin apurima, johon karmi saatiin kiinnitettyä.
Lasitiilen ladonnassa kannattaa ensin tarkistaa jako kuivaladontana, jotta se todellakin osuu kehikkoon. Jos pelivaraa on, niin tarpeen mukaan jakoa voi hiukan kiilata tai levittää.
Tiilet kiinnitettiin silikonilla. Ensimmäisessä kerroksessa sitä levitettiin vain pystysaumoihin - kaksi raitaa kuhunkin saumaan - sillä alapäähän kiinnittyi kehikon tiivisteeseen ja muoviseen välikappaleeseen. Alimman varvin tiilet sidottiin toisiinsa vaakasuunnassa pitkällä muovilistalla, joka upposi alumiiniprofiilin sisään.
Jatkettiin samaan tapaan; silikonia laitettiin nyt sekä listan päälle että tiilen pystyosaan, kun tiiliä ladottiin vierekkäin. Näin seinän latominen jatkui ylös saakka. Putki silikonia riitti noin 8-10 tiilelle ladontavaihe ja jälkisaumaus mukaan luettuna.
Käytetyt lasitiilet olivat symmetrisiä, joten ne voitiin asettaa mihin asentoon hyvänsä. Jos pinnassa on tietty kuvio, on muistettava noudattaa sitä.
Lasitiilet, välkikappaleet, kehikot ja silikoni kannattaa hankkia yhdellä kertaa samasta paikasta. Niin varmistutaan siitä, että silikoni on tarkoitukseen soveltuvaa, eli sillä on riittävän liimauskyky ja homesuojaus, jotteivät saumat ala pilkkuuntua.
Lasitiliseinää ei tule rakentaa kiukaan välittömään läheisyyteen. Puoli metriä turvaetäisyyttä riittää mainiosti. Seinä voidaan ottaa käyttöön 2-3 päivän kuluttua latomisesta, mutta sitä ei kannata vielä pestä tai potkia. Lopullisen lujuutensa se saavuttaa 4-5 päivän kuluessa. Käytetystä tiilestä riippuen lasitiiliseinän hinta on noin 1 500-1 700 markan neliöltä.
Lähde: Joka Kodin Asuntomarkkinat 15.10.2000