Lastensuojelun jälkihuollon kasvavat kustannukset puhuttavat kuntia – "On tärkeää, että rahoituskysymys hoidetaan mahdollisimman pian"

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina arvioi taannoin Twitterissä, että kunnille koituu laista vajaan 50 miljoonan euron kustannukset.

Kuntaliiton erityisasiantuntijan Aila Puustinen-Korhosen mukaan vuonna 2017 Suomessa oli noin 7 000 lasta jälkihuollon piirissä ja kustannukset olivat 4 000–5  200 euroa vuodessa lasta kohti. Lain voimaantulon myötä kustannukset luonnollisesti kasvavat kumulatiivisesti.

Reinan mukaan lain valmistelu oli normaalista poikkeava.

– On erittäin poikkeuksellista, että kustannusvaikutuksiltaan merkittävä muutos hyväksytään lakialoitteen pohjalta. Silloin siinä ei ole ministeriön valmistelua eikä sen varmistamista, että lakiin on valtionosuuslainsäädännön edellyttämä sadan prosentin valtionosuus niin kuin kuntien tehtäviä laajennettaessa tulee olla, Reina perustelee.

Lain on tarkoitus tulla voimaan ensi kuun alusta. Reina vakuuttaa, että kunnat noudattavat lakia, jos vain suinkin pystyvät.

– Lakia tietenkin noudatetaan jollain tavoin kun se tulee voimaan, joten senkin takia on tärkeää, että rahoituskysymys hoidetaan valmiiksi mahdollisimman pian, Reina hoputtaa.

Reina muistuttaa, että laki sinänsä on hyvä, ja saattaa tulevaisuudessa tuoda jopa säästöjä, kun syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pääsevät paremmin elämän syrjään kiinni.

Kaikki eivät tarvitse tukea

Erityishuoltojärjestöjen liiton (Ehjä) toiminnanjohtaja Kai Laitinen muistuttaa, ettei tarkkaa arviota kustannuksista voi vielä tehdä.

– Kyseessä on varsin heterogeeninen ryhmä. Osa ryhmästä ei tule koskaan tukea tarvitsemaan, osa tarvitsee ehkä osan aikaa ja loput sitten koko ajan. Muistuttaisin kuitenkin, että jos panostetaan sijaishuoltoon, olisi typeryyttä olla panostamatta jälkihuoltoon, Laitinen sanoo.

Laitisen mukaan monelle nuorelle saattaa riittää tietoisuus siitä, että tukea on mahdollisuus saada myöhemminkin, jos sitä tarvitsee. Nykyisen lain aikana moni nuori on herännyt asiaan liian myöhään.

– Osa näistä nuorista kypsyy ottamaan tukea vastaan vasta 20-vuotiaana ja silloin ei enää aika riitä.

Laitisen mukaan lähes yhtä tärkeä asia kuin ikärajan nosto on panostus sosiaaliohjaukseen.

– Jos nuori tarvitsee aikuista matkansa tueksi, hänellä tulisi olla mahdollisuus sosiaaliohjaukseen. Nykyään ongelmana on, että ihmisiä kohdellaan hyvin eri tavoin. Joissain kunnissa saa kovinkin hyvää palvelua, ja joissain se on melko vaatimatonta.