Lastensuojeluasiantuntija: Miksi perhetragediatkaan eivät avaa rahahanoja?

Lastensuojelutyö on suuressa osassa Suomen kuntia tällä hetkellä niin kuormittavaa, että kenttätyöntekijät uupuvat työtaakan alle.

Tätä mieltä on Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen. Heikkinen on työskennellyt aiemmin muun muassa Helsingin kaupungin lastensuojelun erityissosiaalityöntekijänä.

Heikkinen toteaa, että tilanne on jo niin huono, että se on jopa työsuojelukysymys.

– Kuntien keskimääräinen mitoitus on tällä hetkellä 60 lasta yhtä työntekijää kohden. Lastensuojelutyöntekijöiden mielestä se on puolet liikaa. Tilanne on tämä yli 20 prosentissa kunnista.

Työntekijät joutuvat Heikkisen mukaan nyt suoriutumaan pahimmillaan yli kaksi kertaa suuremmasta työmäärästä kuin he ehtivät ja jaksavat.

– Se taas uuvuttaa työtekijät ja saa heidät hakeutumaan toisiin tehtäviin. Ja kun työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, työstä tulee lyhytjännitteistä ja työn laatu heikkenee, Heikkinen summaa.

"Lastensuojelukeskustelua hallitsee talouden kieli"

Heikkisen mukaan ongelma on ollut tiedossa jo kymmenkunta vuotta. Asiaan ei ole kuitenkaan saatu riittävästi kohennusta.

Yksi syy siihen on Heikkisen mielestä se, että keskustelua hallitsee talouden ja hallinnon kieli.

– Kaupunkien ja kuntien johdon ja lastensuojelutyöntekijöiden arjen kokemusten ja näkemysten välillä on räikeä ristiriita. Lastensuojelutyöntekijät ja -työryhmät viestivät ylikuormituksesta ja liian suurista asiakasmääristä. Johdosta vastataan siihen, että taloudellisia resursseja on parannettu lisäämällä vaikkapa 10 perhetyöntekijää. Tällä perusteella mitätöidään työntekijöiden kokemus ylikuormituksesta.

Kuopiossa tilanne on Heikkisen mukaan samanlainen.

– Kentän työntekijät sanovat, että asiakkaita on liikaa, työ on kuormittavaa, työkaverit vaihtuvat liikaa ja mitoitukset ovat liian suuret. Siihen vastataan ylimmästä johdosta, että resursseja on lisätty ja ne ovat riittävät.

”Työntekijöitä ei kuulla”

Heikkinen kertoo, että työntekijät ovat sitä mieltä, että heitä ei haluta kuulla.

– Aiheesta on puhuttu Suomessa monta vuotta, ministerit tietävät tilanteen ja asiaan on olemassa omat valvontajärjestelmänsä, mutta mitään ei tapahdu. Tilanne helpottuisi sillä, että lastensuojelutyöhön palkattaisiin lisää väkeä.

Mitään konkreettista ei ole kuitenkaan tehty lastensuojelutyöntekijöiden kuormituksen helpottamiseksi.

– Korjausliikkeet ovat olleet liian pieniä. Edes perhetragediat eivät näytä riittävän keskustelun avaamiseksi. Sitä en ymmärrä, mikä sitten riittää, Heikkinen ihmettelee.