Lastenkodissa raiskattu: Anteeksipyyntö ei riitä

Palm kertoo, ettei osallistunut tilaisuuteen, sillä hänen mielestään anteeksipyyntö ei riitä.

– Se on aivan riittämätön. Monen ihmisen elämä on mennyt pilalle. He haluavat konkreettisia tekoja, Palm sanoo.

Hän toivoisi ensimmäisen lastensuojelulain aikana sijaishuollossa laiminlyödyille rahallista korvausta. Rahallista korvausta vaadittiin hallitukselta myös eduskunnan kyselytunnilla torstaina.

Palm kertoo, että hänellä jäi esimerkiksi koulutus saamatta.

– Kun pääsin koulukodista, olin yksinkertaisesti sekaisin. Ei minulle kukaan kertonut, että pitäisi käydä kouluja. 

"Henkilökunta sulki silmänsä"

Palm kertoo, että hänet raiskattiin ensimmäisen kerran pian lastenkotiin sijoittamisen jälkeen. Hänet huostaanotettiin noin kolmevuotiaana. 

Tekijöinä olivat vanhemmat lapset, mutta henkilökunta sulki silmänsä vuosia kestäneeltä viikoittaiselta seksuaaliselta väkivallalta, Palm sanoo.

Professori Pirjo Markkola sanoo, että vakavimmat sijaishuollon laiminlyönnit vuosina 1937-1983 olivat hyvin karkeaa ja pitkäkestoista fyysistä ja henkistä väkivaltaa sekä seksuaalista hyväksikäyttöä. Markkolan johtama tutkimus toimi taustana päätökselle esittää valtiollinen anteeksipyyntö.

Tutkimuksessa haastateltiin lähes kolmeasataa ihmistä, jotka olivat lapsina sijoitettuna laitoksiin tai sijaiskoteihin. Haastattelujen lisäksi käytiin läpi aikalaisasiakirjoja, kuten lainsäädäntöä ja kunnille annettuja ohjeita. Niissä lasten pahoinpitely oli selvästi kielletty, Markkola sanoo.

Sen sijaan asiakirjoista välittyi Markkolan mukaan selvästi valvonnan puutteellisuus tai sen puuttuminen kokonaan.

– Laitokset olivat syrjäisissä paikoissa ja suljettuja yhteisöjä. Sijaisperheissä ei ehkä käyty koskaan, Markkola sanoo.