Lähes kaikille se tuli yllätyksenä. Niin myös kahdeksanvuotiaalle Erkille.
– Sanottiin että pakkaa kamas, nyt me lähetään.
Oli vuoden 1961 pääsiäisviikko, kun Erkin matka poikakotiin alkoi.
Hänen ja 34:n muun koulukodeissa olleiden kokemuksia valotetaan tuoreessa tutkimuksessa, joka on ilmestynyt kirjana. Kokemukset ajoittuvat 1940-luvulta 1980-luvulle.
Suurin osa sanoo sijoituksen koulukotiin tulleen yllätyksenä. Toinen yhdistävä asia ovat muistot väkivallasta. Joko kertoja itse on joutunut koulukodissa sen kohteeksi tai nähnyt sitä sivusta, tiivistää tutkimuksen toinen tekijä Marjo Laitala.
Tästä on kyse: Kasvatuslaitoksesta koulukodiksi
– Suomeen alettiin perustaa kasvatuslaitoksia enenevässä määrin 1800-luvun lopulla.
– Laitoksiin sijoitettiin pahatapaiseksi määriteltyjä lapsia, jotta laitos kitkisi hänestä pahatapaisuuden.
– Laitosten nimi muutettiin 1940-luvulla koulukodeiksi rangaistuslaitosmaisen kuvan muuttamiseksi.
– Koulukotien järjestyksen ja kurinpidon suuntaviivat määriteltiin vuoteen 1983 asti koulukotien omissa ohjesäännöissä ja sosiaaliministeriön ohjauskirjeissä.
– Vuonna 1983 säädetyssä lastensuojelulaissa säädeltiin yksityiskohtaisemmin muun muassa henkilön ja omaisuuden tarkistuksista, liikkumisrajoituksista ja eristämisestä.
– Nykyisin koulukoteja on kahdeksan, joista kuusi valtion ylläpitämiä ja kaksi yksityistä.
– Koulukoti on tätä nykyä usein viimeinen vaihtoehto, johon lapsi tai nuori sijoitetaan, kun muut keinot eivät ole auttaneet.
