Vuonna 2010 Ruotsin Kebnekaise-vuorella järjestettiin Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssi. Reissu päättyi traagisesti kahden ihmisen kuolemaan, kun heidän päälleen putosi yllättäen irtolohkare.
Nykyään yrittäjänä toimiva Sakari Oksa-Arffman oli mukana kiipeämässä viiden hengen ryhmässä, kun kohtalokas onnettomuus sattui Ruotsin korkeimmalla vuorella.
Oksa-Arffman muistaa edelleen kolmentoista vuoden takaisia tapahtumia, joskin muistikuvat ovat osittain hataria, sillä onnettomuus aiheutti sokin.
Tapahtumat saivat alkunsa, kun kurssin taitavimmista kiipeilijöistä koottiin pienempi ryhmä, joka lähti kulkemaan vaikeampaa reittiä. Mikään ei viitannut tulevaan onnettomuuteen, sillä mukana reitillä oli erittäin kokeneita kouluttajia. Myös sään puolesta kyseessä oli tavallinen heinäkuun päivä.
– Olimme vähän aikaa menneet vuoren juurella, ja juuri tulleet siihen jyrkänteelle, jota oli tarkoitus lähteä kiipeämään, Oksa-Arffman kertoo.
– Jostain tippui iso kivi, joka siitä minun edestäni surmasi kaksi ihmistä, päätti heidän elämänsä.
Oksa-Arffmanin mukaan onnettomuudesta seurasi hätäännys siitä, että tuleeko vuorelta alas lisää lohkareita, sillä kurssilaisten kypäriin ropisi vielä pikkukiviä.
– Aika nopeasti todettiin tilanne, että mitään ei ole tehtävissä näiden kahden ihmisen hyväksi. Kouluttaja päätti, että palaamme leiriin.
Onnettomuutta ei voinut ennakoida
Ryhmästä tuntui pahalta jättää kuolleet niille sijoilleen. Kelistä johtuen helikopteri ei pystynyt noutamaan vainajia pariin päivään.
– Oli järkyttävää ajatella kuolleiden olevan siellä rinteessä, ja että emme voineet auttaa heitä, Oksa-Arffman sanoo.
Tapahtunutta ei olisi mitenkään voinut estää tai ennakoida.
– Tuhansia vuosia vuoren päällä olleet kivet päättivät juuri silloin tippua, kun me menimme siitä. Se oli vaan todella huonoa tuuria.
Toipuminen koettelemuksesta
Onnettomuus pyöri Oksa-Arffmanin mielessään pitkään. Hän kokee silti toipuneensa koettelemuksestaan hyvin.
– En mieti päivittäin, eikä se tule enää kovin usein mieleen. Olen käynyt kiipeilemässä ja eräilemässä sen verran, että se ei tule enää mieleen edes silloin.
– Välillä onnettomuuden muistaa, ja siitä tulee haikea olo ja surullinen mieli.
