Leskiä ei enää virallisesti polteta Intiassa. Miljoonat aviomiehensä menettäneet naiset elävät silti maassa vailla minkäänlaista ihmisarvoa. Leskien elämää leimaavat köyhyys, sosiaalinen eristäminen, terveysongelmat, kodittomuus ja väkivalta.
Intiassa arvioidaan olevan kymmeniä miljoonia leskiä. Yhteisöt hylkäävät usein leskeksi jääneen naisen arvottomana ja myös uskonnollisten seikkojen vuoksi.
Hindulaisuudessa leskien uskotaan tuovan huonoa onnea ja jopa heidän varjoaan pidetään vahingollisena.
85-vuotias Pohjois-Intian Vrindavanissa asuva Manu Gosh kertoo tarinansa Al Jazeeralle.
– Olin 11-vuotias mennessäni naimisiin 40-vuotiaan miehen kanssa. Hänen kuoltuaan muutaman vuoden jälkeen perheeni hylkäsi minut ja jouduin kadulle. Pieni tyttäreni menehtyi tuolloin aliravitsemukseen, koska kukaan ei halunnut auttaa leskeä.
Lapsen kuoleman jälkeen Gosh lähti Vrindavanaan tuhansien muiden leskien lailla.
– Minun mielestäni naisen pitäisi kuolla ennen miestään, jottei hän joutuisi elämään tällaista helvettiä, Gosh sanoo.
Aikaisemmin oli tavallista, että naispuolinen leski poltettiin yhdessä kuolleen puolisonsa kanssa. Tiukan lainsäädännön vuoksi sati-uhriseremoniaa toteutetaan nykyään hyvin harvoin. Lisäksi hindulaisuus kieltää itsemurhan. Kuitenkin vasta vuonna 1988 satista tuli Intiassa laitonta.
