Vantaalaisessa kuljetusalan yrittäjäperheessä Matti-ukki painaa yhä kovimmillaan 70 tunnin työviikkoa. Se kertoo, että näissä piireissä ei työntekoa pelätä. Läheisiä ei kuitenkaan unohdeta – perinteiselle isänpäivälounaalle löytyy aikaa kolmessa sukupolvessa.
– Poikien myötä tämä on tärkeä päivä. Sitä on mukava juhlia lasten kanssa. Ja oma isäni on hyvä esikuva yhtiökumppani. Hänen opeilla olen menestynyt, tiivistää Ville Väätäinen.
1:56
"Kaikki on itsestä kiinni"
Yhtiö siirtyi työteliäälle pojalle "verenperintönä". Matti jatkaa mukana hommissa.
– Työtunteja ei kannata laskea, Ville-isä naurahtaa.
– Villellä on vielä tuo autokorjaamokin vedettävänä. Ja Suomessa on tämä työvoimapula. Me joudumme molemmat olemaan töissä vähän liian paljon, Matti Väätäinen pohtii.
Mutta mitä tärkeää Ville on Matti-isältään oppinut?
– Kaikki elämässä on itsestä kiinni. Joko menestyt tai rämmit, niin se on itsestä kiinni. Se on ehkä se paras oppi, mitä olen isältäni saanut, Ville-isä toteaa.
Samankaltainen oppi näkyy myös jälkikasvussa.
– Että elämässä mikään ei tule ilman töitä. Koulua pitää käydä kovemmin ja pitää puoliaan, toteaa 11-vuotias Vito Väätäinen.
"Ei tavaraa, vaan aikaa"
Millainen isä Ville on?
– Mukava. Hän voisi antaa vähän enemmän aikaa meille lapsille. Isä voisi olla enemmän kotona, kun hän tekee niin paljon töitä, Vito toivoo.
Ukki on samalla linjalla.
– Ville on varmaan parhaita isiä mitä olla voi, mutta työ vie. Yrittäjän elämä on tällaista. Aikaahan näille kavereille pitäisi antaa. Ei tavaraa, vaan aikaa, Matti-ukki kuittaa.