"Lakiin on päässyt livahtamaan pieni lapsus" – tarvitseeko pyöräilijän osoittaa kääntymisaikeensa suuntamerkillä?

1:36
Uusi tieliikennelaki tuo Suomeen aivan uuden katutyypin. Mikä on pyöräkatu ja miten sillä ajetaan autolla?

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka lauantai. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot@mtv.fi.

Kysymys: Pitääkö polkupyöräilijän osoittaa kääntymisaikomuksensa suuntamerkillä? Vai voiko tienylitykseen kääntyä ilman minkäänlaista merkkiä?

Vastaus: Polkupyörä katsotaan ajoneuvoksi. Ajoneuvolla ajettaessa kääntymisaikomus on osoitettava vilkulla tai jos ajoneuvossa ei sellaista ole, muulla näkyvällä tavalla. Polkupyöräilijän kohdalla tämä tarkoittaa pääsääntöisesti käden ojentamista sille sivulle, jonne on aikeissa kääntyä.

Tieliikennelain mukaan suuntamerkin on oltava näkyvä ja ymmärrettävä. Se on annettava hyvissä ajoin ennen kääntymistä ja sen tulee kestää kääntymisen ajan.

Pyöräilijän kannalta tässä kohdassa uuteen lakiin on päässyt livahtamaan pieni lapsus: Pyörällä on aika vaikeaa kääntyä ja näyttää suuntamerkkiä samanaikaisesti.

Eduskunnassa vireillä olevassa tieliikennelain korjauspaketissa kyseisen pykälän sanamuotoa onkin muokattu niin, että suuntamerkin antaminen koko toimenpiteen ajan koskee vain suuntamerkinantolaitteella annettavaa suuntamerkkiä – ei siis pyöräilijää.

Mikäli muutos toteutuu suunnitellusti, on pyöräilijän jatkossakin ilmaistava kääntymisaikomuksensa suuntamerkkiä näyttämällä ymmärrettävästi ja hyvissä ajoin. Kääntymisen ajaksi saa suuntamerkkiä näyttäneen käden kuitenkin palauttaa takaisin ohjaustangolle pyörän hallinnan helpottamiseksi.

Tulkinnat ovat aina tapauskohtaisia

Autoilija ei kuitenkaan voi tuudittautua siihen, ettei pyöräilijä saattaisi kääntyä eteen, vaikka tämä ei näyttäisikään suuntamerkkiä.

Jokainen onnettomuus käsitellään aina tapauskohtaisesti. Tällöin suuntamerkin käyttämisen tai käyttämättä jättämisen lisäksi analysoidaan, onko pyöräilijän toiminnasta ollut muilla tavoin pääteltävissä kääntymisaikomus. Esimerkiksi ajonopeuden hidastaminen, pään kääntäminen tai ryhmittyminen ovat signaaleja autoilijalle siitä, että pyöräilijä saattaakin olla kääntymässä, vaikkei hän suuntamerkkiä näytäkään.

Olennaista on muistaa, että uuteen tieliikennelakiin on kirjattu myös ennakointivelvoite, jonka mukaan tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi.

Syyllisyyttä pohdittaessa pyöräilijän toiminnan lisäksi arvioidaan myös autoilijan mahdollisuuksia havaita pyöräilijä ja pysäyttää auto riittävän ajoissa. Huomioon otetaan myös vallinneet valaistusolosuhteet, osapuolten mahdollisuudet havaita toisensa, mahdollinen kasvillisuus jne.

Vaikka ilman suuntamerkkiä eteen kääntynyt polkupyöräilijä on osassa tapauksia katsottu syylliseksi, ei voi sanoa, että asia olisi aina automaattisesti niin. Usein ongelmana on myös se, miten tuo suuntamerkin antaminen tai antamatta jättäminen todistetaan.

Valvonta ja sen puute ohjaavat käyttäytymismalleja

Melko harva pyöräilijä nykyään näyttää suuntamerkkiä, vaikka se olisi tärkeää – muulloinkin kuin käännyttäessä. Jos pyöräilijä ajaa esimerkiksi kadun reunassa, johon on kaistalle pysäköity auto, on valitettavan yleistä, että polkupyörällä vaihdetaan ajokaistaa taakse katsomatta, ilman mitään merkkiä. Pyöräilijä siis pitää kuin itsestään selvänä, että takaa tuleva, viereistä kaistaa ajava, autoilija väistää.

Suuntamerkin näyttämättömyydestä olisi polkupyörän kuljettajalle mahdollista määrätä 40 euron liikennevirhemaksu – valvontaresurssien puuttuessa näiden määrääminen lienee kuitenkin valitettavan harvinaista.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja