Tänään julkaistun tutkimuksen mukaan poliisin pakkopysäytyksiin tulisi kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota.
Syynä on se, että poliisia pakenevien kulkuneuvojen takaa-ajoihin liittyy suuria riskejä tilanteessa osallisena oleville ja myös sivullisille.
Tutkijoiden mukaan pakkopysäytyksen käyttökynnystä ja takaa-ajotilanteita tulisi analysoida poliisin muuttuvassa toimintaympäristössä.
– Takaa-ajotilanteessa riskien arviointivelvollisuus on aina poliisilla, sanoo yksi tutkimuksen kirjoittajista, poliisioikeuden dosentti Henri Rikander MTV Uutisille.
Räikeä esimerkki vaarallisesta takaa-ajosta nähtiin MTV:n Rikospaikan marraskuussa julkaisemalla videolla. Poliisi ajoi takaa päihtynyttä autolla ajanutta henkilöä toukokuussa 2020. Takaa-ajo kesti puolisen tuntia ja sisälsi useita vaaratilanteita.
2:45
Tutkimuksessa viitattiin juuri Rikospaikan julkaisemaan videoon.
– Erityisesti siinä kiinnitin huomiota siihen, että siinä ajetaan kevyenliikenteenväylillä varsin korkealla nopeudella, on vesisadetta. Meillä on jo eilenkin (maanantaina) yksi uutinen siitä, että on pysäytystilanne ollut ja pakenija on ajanut kolarin kehä 1:llä, Rikander sanoo.
Lue lisää: Kehä I:llä hurja tilanne: Kuski pakeni poliisia, kolhi autollaan useaa autoa ja suistui lopulta tieltä
Lue lisää: Huumekuskin hurja pako tallentui poliisiauton kameraan – poliisi rikkoi lopulta ikkunat ja potki tuulilasia
Kuka päättää?
Tutkimuksen mukaan toinen ongelmakohta on päätöksenteko: poliisiautolla toteuttavasta takaa-ajosta ja pakkopysäytyksestä tulisi lähtökohtaisesti olla päällystöön kuuluvalla poliisimiehellä.
– Tietyissä tilanteissa päätöksenteko voi olla itseohjautuvaa. Kun on pakeneva henkilö, häntä saatetaan lähteä tavoittamaan jopa 30–40 kilometrin päästä.
Kansainvälisesti takaa-ajon aloittamista on nostettu ja puolestaan takaa-ajon keskeyttämisen kynnystä laskettu, tutkijat toteavat.
– Ongelma on Suomessa se, ettei meillä ole kattavasti tietoa, kuinka usein takaa-ajo aloitetaan, ja minkälaisia pakkopysäytyskeinoja käytetään.
– Vielä suurempi ongelma on se, että meillä ei ole laadullista tietoa, kuka on tekijä pakenevassa autossa, minkälaisella rikostaustalla hän on ja minkälaisia seurauksia mahdollisesti koituu.
"Poliisiautoa ei ole määritelty voimankäyttövälineeksi"
Myös takaa-ajoihin liittyvän voimankäytön sääntelyssä on tutkijoiden mukaan ongelmakohtia.
Yksi voimankäyttökeino on esimerkiksi poliisiautolla kiilaaminen tai kilkkaaminen.
– Poliisiautoa ei ole määritelty voimankäyttövälineeksi. Poliisilla vastuukysymykset ovat varsin kovat, kaikkien toimenpiteiden pitäisi olla sääntelyn alaisia. Tällä hetkellä näin ei ole, Rikander sanoo.
Millaisissa tilanteissa takaa-ajoa ja pakkopysäytystä pitäisi sitten käyttää?
– Silloin kun on vakava rikos, siihen sallitaan se, että poliisi lähtee näyttävästikin ottamaan kiinni. Jos ollaan vähäisissä rikoksissa, silloin voitaisiin harkita sitä, voidaanko pakenija tavoittaa tutkinnallisin keinoin.
8.2.2021 klo 18.47: Muutettu Rikanderin titteli.