Alina kävi läpi lähisuhdeväkivallan sovittelun ja kokee, ettei saanut oikeutta: "Olisin kaivannut ihmistä, joka taistelee minun puolestani"

6:34
Sovittelija kertoo, mitä lähisuhdeväkivallan sovittelussa tapahtuu.

Pitkään jatkunut henkinen väkivalta kärjistyi fyysiseen pahoinpitelyyn, kun Alinan entinen avopuoliso kävi häneen käsiksi. Helsingin poliisilaitoksesta kerrotaan, millä perusteilla lähisuhdeväkivaltaa ohjataan sovitteluun.

Alina, 26, oli ollut avoliitossa puolitoista vuotta, kun hän sai tietää avomiehensä epäasiallisesta viestittelystä toisen naisen kanssa. Alina otti asian puheeksi eräänä iltana kesällä 2019, minkä jälkeen pariskunnalle tuli asiasta riitaa.

Pian mies alkoi töniä Alinaa ja kaatoi hänet lopulta sängylle makaamaan. Mies istuutui hajareisin Alinan päälle ja kuristi häntä.

Tilanne raukesi, kun mies irrotti otteensa. Alina pakeni keittiöön. Siellä hän otti käteensä veitsen, meni selkä seinää vasten ja sanoi soittavansa poliisille, mikäli mies tulisi lähemmäksi. 

Mies kuitenkin tuli lähemmäksi, tarttui veitsen terään ja otti aseen pois Alinalta. Alina kertoo olleensa tilanteessa paikoillaan ja jähmettynyt. Hän pyysi miestä poistumaan ja toisti soittavansa poliiseille. Mies lähti asunnosta ja vei Alinan puhelimen mukanaan.  

Haastateltava esiintyy artikkelissa nimimerkillä yksityisyytensä suojaamisen vuoksi.

"Olisiko siihen hyvä kirjoittaa, että sä provosoit minua?" 

Muutama viikko väkivaltatilanteen jälkeen Alina ja mies tekivät tapahtuneesta yhdessä rikosilmoituksen.

Mies kertoi, että hän oli pahoillaan tapahtuneesta. Hän oli palauttanut Alinan puhelimen asunnon terassille väkivallanteon jälkeen. Alinan mukaan mies käyttäytyi uhriutuvasti ja kertoi haluavansa tappaa itsensä, koska oma teko tuntui niin pahalta. Tilanne kääntyi siihen, että Alina lohdutti miestä.  

Samalla mies pyrki vaikuttamaan siihen, mitä rikosilmoitukseen tulisi kirjata. 

– Olisiko siihen hyvä kirjoittaa, että sä provosoit minua, Alina kertoo miehen sanoneen.  

– Se meni käytännössä niin, että minä luin hänelle, mitä olin ilmoitukseen kirjoittanut, ja hän kertoi, jos oli jostakin eri mieltä.  

Alinan mukaan mies oli taitava manipuloija, ja suhteessa oli ollut henkistä väkivaltaa alusta asti. Pariskunnan väliset riidat olivat aiemminkin päättyneet miehen itsemurhalla uhkailuun.

Mies pyrki myös vaikuttamaan Alinan ihmissuhteisiin epäsuorasti. Hän esimerkiksi mustamaalasi Alinan ystävää niin kauan, että Alina lopulta katkaisi välinsä kyseiseen henkilöön.

Alina maksoi myös paljon parin arkisia kuluja, sillä mies oli kertonut palkanmaksuongelmista omalla työpaikallaan. Lopulta selvisi, ettei miehellä ollut olemassakaan työpaikkaa.

Mies ei ollut aiemmin pahoinpidellyt Alinaa, mutta oli esimerkiksi lyönyt nyrkillä seinään reiän ja rikkonut tavaroita saatuaan "aggressiivisuuskohtauksen". Alina ei kuitenkaan tuolloin osannut tunnistaa kohtaamansa väkivallan eri muotoja, vaan ajatteli, että suhteessa oli aitoa rakkautta. 

Kun Alina erosi väkivaltatapauksen jälkeen miehestä, hän pyysi, ettei mies olisi enää missään yhteydessä Alinaan. Mies teki kuitenkin eri sosiaalisen median alustoille feikkiprofiileja, joiden kautta hän pyrki lähestymään entistä avopuolisoaan. 

– Hän kirjoitti minulle pitkiä sähköpostiviestejä ja teki monta Instagram-tiliä, jotta saisi minuun yhteyden. Hän teki jopa feikki Tinder-profiilin, Alina kertoo. 

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Kuvituskuva.

Rikosilmoituksen teon jälkeen poliisi otti puhelimitse yhteyttä sekä Alinaan että mieheen. Poliisi suositteli Alinalle sovittelua, koska kyseessä oli poliisin mukaan lievä pahoinpitely.  

Alina kertoo, ettei silloin tiennyt, mikä sovittelu on. Poliisi oli perustellut sovittelua sillä, että se olisi Alinalle käräjäoikeutta nopeampi ja helpompi tapa käsitellä asia.

Alina ei muista, että poliisi tai kukaan muukaan viranomainen olisi kertonut hänelle, että sovittelun voi halutessaan keskeyttää missä vaiheessa vain. 

– Luulin, että jos olen siihen lähtenyt, sillä mennään. 

Rauhoittavaa lääkettä ennen sovittelua 

Sovittelu järjestettiin Tampereella, Pirkanmaan sovittelutoimiston kautta, noin muutaman kuukauden kutluttua rikosilmoituksen tekemisestä. Sovittelukertoja oli kaksi.

Ensin kaksi sovittelutoimen henkilöä juttelivat erikseen sekä Alinan että miehen kanssa. He kertoivat sovitteluprosessista ja toivat esille sen, että he olivat puolueettomia ja auttamassa molempia osapuolia. 

Alina kertoi sovittelijoille pelkäävänsä, ettei pystyisi pitämään omia puoliaan myöhemmin, kun mies olisi tilanteessa läsnä ja pystyisi taas manipuloimaan häntä. Sovittelijat kehottivat kirjoittamaan paperille, mitä Alina odotti sovittelulta ja minkälaisia korvauksia hän mieheltä vaatii. 

Alina laski, kuinka paljon hänellä menisi rahaa kolmen vuoden terapiajaksoon. Hän muistaa toivoneensa korvaussummaksi ainakin yli tuhatta euroa. Alinan mukaan sovittelijat sanoivat, että se voi olla vähän liikaa vaadittu.

Lopullinen korvausvaatimus mieheltä oli 350 euroa. Alina ei muista, kuka summaa ehdotti, mutta ei ainakaan hän itse. 

– Toivoin, että olisin saanut oikeutta. Käyn edelleen Kelan kuntouttavassa psykoterapiassa. Toivon, että mies olisi joutunut maksamaan minulle niin paljon, että en joutuisi kolmen vuoden jälkeen käyttämään omaa rahaani siihen, että yritän korjata niitä vaurioita, jotka hän minulle teki, Alina kertoo. 

Toisella sovittelukerralla Alina ja entinen avopuoliso osallistuivat molemmat yhteiseen tilaisuuteen. 

Alina kertoo, että sovittelun aikoihin hänen omat voimavaransa olivat olemattomat. Koko tilanne oli ahdistava, eikä hän olisi halunnut kohdata miestä kasvokkain. 

– Se oli kovin stressaava ja ahdistava tilanne. Olisin kaivannut ihmistä, joka taistelee minun puolestani, en kahta puolueetonta henkilöä, Alina kertoo. 

– Jouduin ottamaan rauhoittavaa lääkettä ennen kuin menin sovitteluun koska tiesin, että joudun olemaan kasvotusten miehen kanssa. 

Piilotetuista laskuista kertyi yli kuuden tuhannen euron velka 

Kuukausi pahoinpitelyn jälkeen Alina keräsi entisen avopuolisonsa tavaroita asunnostaan, kun hän pudotti vahingossa käsistään ylähyllyllä olleet miehen valokuva-albumit. 

– Lattialle levisi iso kasa minun omia maksamattomia laskujani ja maksumuistutuksia, joita en ollut koskaan nähnytkään. Muun muassa auton yli tuhannen euron vakuutuslasku oli siellä. Olin ihmetellyt, että miksi se ei ollut tullut minulle, Alina kertoo. 

Mies oli piilottanut Alinalle tulleita laskuja ja jättänyt myös viiden kuukauden ajalta maksamatta Alinan omistusasunnon yhtiövastikkeen, jota heidän oli tarkoitus maksaa vuorotellen.

Maksamattomista laskuista kertyi Alinalle noin kuuden tuhannen euron velka. Hän joutui lainaamaan rahaa vanhemmiltaan ja nostamaan opintolainaa maksaakseen laskut. 

Alina kertoo, ettei ymmärtänyt tuolloin, että laskujen piilottaminen on yksi lähisuhdeväkivallan muoto, taloudellista väkivaltaa. Hän ei kertonut asiasta myöhemmin käydyssä sovittelussa.

Kukaan sovittelutyöntekijöistä ei kysellyt häneltä muusta mahdollisesta väkivallasta tai tuonut esille eri väkivallan muotoja, joita lähisuhteessa voi olla. 

– En tiennyt, että tällaista olisi voinut tuoda esille. Ajattelin, että sovittelu käsittelee vain pahoinpitelyä, eikä kukaan kysynyt minulta, oliko tapahtunut jotakin muutakin. Olisihan siinä ollut paljon muuta, todella paljon muuta, Alina kertoo. 

Mikään taho ei myöskään ohjannut häntä muiden palveluiden piiriin. Hän ei esimerkiksi tiennyt tuolloin, että olisi voinut saada tukihenkilön Rikosuhripäivystyksestä. Jälkikäteen hän toivoo, että joku olisi kertonut tästä mahdollisuudesta hänelle. 

Alina kokee, ettei uskaltanut tuoda kaikkea kokemaansa sovittelutilanteessa esille, koska pelkäsi miehen reaktioita.  

– Olimme kirjoittaneet rikosilmoituksenkin yhdessä. Hänellä oli tavallaan kaikki valta. Minulta otti todella paljon esimerkiksi vaatia korvauksia, koska olin luvannut hänelle etukäteen, etten niitä vaatisi. Tavallaan koin, että teen hänelle väärin, ja hän on minuun pettynyt. Kaikkea tällaista ihmeellistä, Alina kertoo silloisesta ajattelutavastaan. 

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Alina kertoo, ettei asiasta tehty rikosilmoitus koskaan johtanut rikosprosessiin, tai ainakaan hän ei ollut tietoinen asiasta. Hänen käsityksensä poliisin kanssa käydyn keskustelun perusteella oli, että kun asia hoidetaan sovittelussa, rikosprosessia ei edistetä.  

– En tiennyt tällaisista asioista yhtään mitään, eikä kukaan koskaan tarjonnut minulle minkäänlaista oikeusapua. Käytännössä kävin vain sovittelussa istumassa ja kertomassa, mitä tapahtui, Alina kertoo. 

Helsingin poliisi: "Harva haluaa sovitteluun väkivaltatapauksissa"

Helsingin poliisilaitoksen rikostarkastaja Jari Koski korostaa, että sovitteluun ohjaamisen käytännöissä voi olla eroja eri poliisilaitosten välillä. Helsingissä lähisuhdeväkivaltarikokset menevät tutkittavaksi aiheeseen koulutetuille ja perehtyneille rikostutkijoille. 

– Kun tekee sitä työtä päivästä ja vuodesta toiseen, siihen kehittyy sellainen silmä. Jos meille jää epäilys, että asiat eivät ihan ole niin kuin osapuolet kertovat, emme ota riskiä, eikä asiaa laiteta sovitteluun, Koski kertoo.

Lähisuhdeväkivalta on ollut virallisen syytteen alainen rikos vuodesta 2011 lähtien. Tämä tarkoittaa, että aloitteen sovittelusta voi tehdä vain poliisi tai syyttäjä. Rikosilmoituksesta käynnistyvä rikosprosessi jatkuu Kosken mukaan normaalisti, vaikka tapaus menisi sovitteluun.  

Joskus syyttäjä voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen, jos sovittelu johtaa sopimukseen esimerkiksi korvauksista. Tällöin asian käsittely päättyy, eikä oikeudenkäyntiä tule.  

Kosken mukaan yllättävän harva haluaa lähteä sovitteluun väkivaltatapauksissa, jotka eivät ole tapahtuneet lähisuhteessa. Pahoinpitelyn uhri haluaa usein käsitellä asian ainoastaan rikosprosessissa. 

– Ja jos taas ajatellaan, että on pariskunta, joille on ensi kertaa – syystä tai toisesta – tullut keskinäinen väkivaltatapaus, varsin usein siinä vaiheessa osapuolilla on pyrkimys vielä jatkaa yhteiseloa. Silloin sovittelu äkkiseltään kuulostaa järkevältä, jotta asiassa päästään eteenpäin, Koski sanoo. 

Lähisuhdeväkivallan sovitteluun ei Kosken mukaan ohjata vakavaa tai toistuvaa väkivaltaa.

Poliisi kuulee osapuolia erikseen ja pyrkii näin varmistamaan, ettei väkivaltaa ole ollut aiemmin. Toisena kriteerinä on se, ettei kummallakaan osapuolella saa olla alisteista asemaa toiseen nähden. 

– On mahdollista, että siellä pinnan alla on jotakin sellaista, mistä me emme tiedä. Mutta me joudumme pelaamaan niiden realiteettien valossa, mitä meillä on. Eli onko pariskunnalla aikaisempaa väkivaltaa poliisin tai muiden viranomaisten tiedossa, Koski kertoo. 

"Enää en lähtisi sovitteluun"

Alina kertoo ymmärtävänsä nyt muutaman vuoden takaista tilannettaan paremmin.

Silloin hän ei vielä tiennyt, että fyysinen väkivallan lisäksi läheisissä ihmissuhteissa voi olla myös muunlaisia väkivallan muotoja. Hän kertoo, että osaisi nyt hakea sellaista apua, jota ei silloin tiennyt edes olevan. 

Alina kokee, että olisi silloin ensisijaisesti tarvinnut tukihenkilön, joka olisi ollut ainoastaan hänen puolellaan ja auttanut myös oikeusasioissa.

Vaikka sovittelu meni lopulta rauhallisesti, hän kokee, ettei saanut oikeutta. 

– Enää en lähtisi sovitteluun. Jos nyt voisin kokea sen yön uudestaan, soittaisin heti yöllä poliisit enkä ystävälleni, Alina kertoo.

Alinan entinen avopuoliso maksoi 350 euron suuruisen korvauksen ja lopetti jatkuvat yhteydenottoyritykset, kuten he olivat sovittelussa sopineet. 

Piilotetuista laskuista aiheutuneesta velasta mies lupasi maksaa Alinalle yli kolme tuhatta euroa. MTV Uutiset on nähnyt velkakirjan, josta löytyy Alinan, miehen ja todistajan allekirjoitus. Mies ei ole kuitenkaan koskaan maksanut velkaa. 

Alina kertoo, ettei kuristamistilanteesta jäänyt jälkiä. Kukaan ei toisaalta myöskään tarkistanut, oliko kehoon jäänyt esimerkiksi mustelmia tai muita jälkiä pahoinpitelystä.  

– Sovittelussa minulle sanottiin, että koska avopuoliso otti kädessäni olevasta veitsestä kiinni, oikeastaan minä voisin saada syytteen pahoinpitelystä. Hänelle jäi sentään pieni haava käteen, vaikka hän otti itse kiinni veitsestä, Alina kertoo. 

Kun sovittelijat kysyivät, haluaako Alina korvausta miehen seinään tekemästä reiästä, Alina kieltäytyi.  

– Se kysyttiin tilanteessa, jossa tämä ihminen oli minua vastapäätä, niin sanoin, että en. Mutta totta kai olisin halunnut! 

Alinaa vaivasi sovittelussa se, että sovittelijat pysyttelivät hyvin puolueettomina. 

– Olisin kaivannut, että joku olisi potkinut minua vähän pyllylle, että mikset sinä halua korvauksia siitä, että sinun seinässä on reikä, Alina sanoo.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Sovittelun jälkeen Alina päätti, että haluaakin viedä asian vielä oikeuteen.

Hänen voimansa olivat kuitenkin siinä vaiheessa niin lopussa, että kun oikeusprosessin aloittamista varten olisi pitänyt täyttää ja lähettää siihen liittyvä lomake, Alina ei enää jaksanut ja asian käsittely raukesi. 

Alina kertoi kuristamisesta ensimmäisenä koulun terveydenhoitajalle jo ennen rikosilmoituksen tekoa. Hoitaja ei reagoinut asiaan mitenkään tai ohjannut Alinaa muihin palveluihin.

Alina ajatteli, että jos terveydenhuollon ammattilainen ei reagoi asiaan, tilanteessa ei varmaan ole mitään erityistä. Hän kuvitteli, ettei rikosilmoitusta ole järkeä tehdä, koska väkivallasta ei jäänyt näkyviä jälkiä. 

Alina teki rikosilmoituksen vasta, kun hänen äitinsä sai kuulla tapahtuneesta ja kehotti sen tekemään. 

– Minua edelleen hävettää puhua tästä, koska minulle ei jäänyt mitään jälkiä siitä. Että tämähän on niin pikku juttu, tällaistahan voi sattua. Tällaisia minun ajatukseni ovat, Alina kertoo. 

Sovittelutoimistossa on kiinnitetty erityistä huomiota palvelunohjaukseen

Pirkanmaan sovittelutoimiston johtaja Katriina Lempinen kertoo MTV:lle sähköpostitse, että palvelunohjaukseen on kiinnitetty viime vuosina sovittelussa erityistä huomiota. Hänen mukaansa tukipalvelut otetaan puheeksi ja niihin ohjataan kaikissa sovitteluprosessin vaiheissa, jos asiakas tuo esille tai henkilökunta huomaa tarpeita, joihin apua kaivataan.

Lempinen kertoo, että lähisuhdeväkivallan sovitteluun kuuluu olennaisesti jatkoseuranta, mutta asiakkaat päättävät viime kädessä itse, haluavatko he enää yhteydenottoja sovittelutoimistolta sovittelun jälkeen.

Sovittelun edellytykset määritetään sovittelulaissa. Lähisuhdeväkivallan sovittelua varten on kehitetty myös hyvän käytännön malli 2022, joka palveluntuottajilla on käytössään.

– Toki alueellisia eroja saattaa olla, Lempinen kirjoittaa.

Tampereen sovittelutoimisto ja Helsingin poliisi eivät ota artikkelissa kantaa Alinan tapaukseen, vaan puhuvat aiheesta yleisellä tasolla.

MTV Uutiset on nähnyt kouluterveydenhuoltajan kirjaukset Alinan Omakantaan, jossa tuodaan ilmi entisen puolison käsiksi käyminen ja Alinan laskujen piilottaminen. 

MTV Uutiset on nähnyt myös Alinan poliisille lähettämän sähköpostiviestin sovittelun jälkeen, jossa Alina vaatii entiselle avopuolisolle rangaistusta ja isompia korvausvaatimuksia. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja