Luonnontieteellisen keskusmuseon satoja vuosia vanhat kasvitieteelliset kokoelmat auttavat tulevien muutosten ennakoinnissa.
Kasvien perintötekijöitä selvittävien DNA -analyysien ja digitalisaation avulla vanhoista kasvinäytteistä saadaan sellaista tietoa, jota ei aiemmin ole voitu saada. Tällä hetkellä tutkijoita kiinnostavat erityisesti lämpenevän ilmaston vaikutukset.
Parananjättilumme on kasvanut Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 1800-luvun lopulta lähtien. Museon kasvinäytteistä vanhimmat ovat 1700-luvulta. Uusien tutkimusmenetelmien ansiosta vanhoistakin kasvinäytteistä saadaan uutta tietoa.
Suomessa elää yli 2000 jäkälälajia ja uusia löydetään joka vuosi. Luonnontieteellisen keskusmuseon jäkäläkokoelmat kuuluvat maailman suurimpiin. Nyt tutkijoita kiinnostaa, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa jäkäliin.
– Se me tiedetään hyvin, että jäkälät ovat hyvin herkkiä erilaisille kosteuden ja lämpötilan muutoksille. Tutkimusryhmäni on tätä viime vuosina tutkinut lämpenemisen vaikutuksia. Olemme havainneet esimerkiksi, että osa jäkälistä on hyvin riippuvaisia lumipeitteestä. Ne haluavat kasvaa lumipeitteen alla. Uskon kuitenkin, että tämä kysymys on paljon monimuotoisempi kuin vain lumipeitteeseen liittyvä, sanoo tutkijatohtori Annina Kantelinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (Luomus).
Uusi menetelmä kasvitautien tunnistamiseen
Lämpenevä ilmasto tuo meille myös uusia kasvitauteja. Tutkijat ovat onnistuneet kehittämään sienitautien tunnistamiseen uuden menetelmän.
– Otamme näytteen lehdestä, jossa kasvaa joku sienitauti, esimerkiksi sienilaikku. Eristämme DNA:n ja sen perusteella tunnistetaan, mistä sienestä tässä taudissa on kysymys, seittää tutkijatohtori Niko Johansson Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Jatkossa viljelijät saavat aiempaa nopeammin tiedon siitä, mikä tauti satoa uhkaa.
– Meillä on laaja näytteenotto Puolasta Suomeen asti, jolloin pystymme seuraamaan varsinkin ilmastonmuutoksen aikakaudella kasvitautien leviämistä eteläisimmiltä alueilta meille, toteaa Johansson.
Siemenpankki uhanalaisten lajien turvana
Luonnontieteellisen keskusmuseon siemenpankki on uhanalaisten lajien varmuusvarasto. Pakasteessa on turvassa 150:n Suomessa uhanalaisen kasvin siemeniä. Kuivatut ja pakastetut siemenet säilyvät jopa satoja vuosia. Niiden avulla hävinneitä lajeja voidaan palauttaa luontoon tai hyödyntää muuten.
– Niitä voidaan käyttää kasvinjalostukseen tai sitten ihan muutenkin tutkimukseen. Kuka tietää, vaikka joku tuleva lääkekasvi löytyisi näistä siemenistä, huomauttaa koordinaattori Mari Miranto Luonnontieteellisen keskusmuseon siemenpankista.
Jos Luomuksen pakastin hajoaa, se ei tarkoita, että arvokkaat siemenet häviäisivät lopullisesti.
– Meillä on aina sellainen periaate, ja siemenpankeilla yleensäkin, että ei koskaan pidetä samassa paikassa kaikkia siemeniä, vaan meiltä lähtee puolet milleniumsiemenpankkiin Englantiin turvasäilöön, kertoo Miranto.
Kaisaniemen siemenpankissa on uhanalaisten lajien lisäksi tavallisten kotimaisten kasvien siemeniä.
– Vaihdamme niitä toisten kasvitieteellisten puutarhojen kanssa. Meille tavalliset lajit ovat tosi eksoottisia joillekin ulkomaalaisille puutarhoille ja päinvastoin, tietää Miranto.
Jäkälät ja sammalet ovat selviytyjiä
Jäkäliä ja sammalia on ollut olemassa jo yli 400 miljoonaa vuotta. Sienestä ja levästä muodostuvat jäkälät ovat tähän asti onnistuneet selviytymään kaikista mullistuksista.
– Uskallan väittää, että salaisuus on nimenomaan se yhteistyö. Se, että siellä on erilaisia eliöitä, jotka tulevat yhteen ja tavallaan vetävät yhteen köyteen. Ne ovat enemmän kuin osiensa summa, pohtii Kantelinen.
