Lääkäriliiton toiminnanjohtajan mukaan vaihtoehtohoidot voivat olla vaarallisia, jos virallinen lääkehoito syrjäytetään niiden vuoksi. Jos itseään haluaa luontaishoidoilla hemmotella lääkehoidon lisänä, niin siitä vain, toteaa Heikki Pälve.
– Me käsitämme tällaiset niin sanotut vaihtoehtohoidot lähinnä hyvinvointipalveluina. Ne täytyy ehdottomasti eriyttää terveydenhuoltopalveluista. Jos ihminen haluaa itselleen tällaisia palveluita, niin voihan hän niitä itselleen kustantaa. Niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa ja yhteiskunnan ei pidä niitä kustantaa, toteaa Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.
Sairauksia ei vaihtoehtohoidoilla virallisen lääketieteen mukaan voida hoitaa. Vaarana on, että kun ihminen kuvittelee parantuvansa vaihtoehtohoidolla, hän saattaa jättää oikeat lääkkeet ottamatta. Yritys parantaa sairaus ensin luomukeinoin, saattaa myös viivästyttää tärkeän diagnoosin tekoa.
– Jos annetaan lupauksia parantumisesta vaihtoehtohoidoilla, silloin ollaan puoskaroinnin tiellä. Mutta jos palvelut markkinoidaan hyvinvointipalveluina, niin siinä tapauksessa Lääkäriliitollakaan ei ole moittimista, Pälve selventää.
Hän mainitsee esimerkkinä tapauksen, jossa lapsi kuoli, kun hänen diabetestaan yritettiin hoitaa kuhnekylvyllä lääkityksen sijaan. Näin vakavat tapaukset ovat kuitenkin hänen mukaansa harvinaisia.
Pälve korostaa, että mikäli vaihtoehtohoitojen teho sairauksien hoidoissa todistettaisiin tieteellisesti, ne otettaisiin ilman muuta lääketieteen käyttöön. Esimerkiksi akupunktiota käytetään jossain määrin lääketieteen hoitomuotona.
Vaihtoehtohoitojen tarjoajien koulutus usein epämääräinen
Selvä enemmistö Suomen lääkäreistä ei Lääkäriliiton mukaan usko vaihtoehtohoitojen lääketieteelliseen tehoon. 25 000 lääkärin seassa on kuitenkin joitakin yksittäisiä lääkäreitä, jotka voivat kannattaa yksittäisiä vaihtoehtohoitomuotoja.
Vaihtoehtohoitoja tarjoavien henkilöiden koulutustausta on sen sijaan on Pälven mukaan usein epämääräinen.
– Alalla on monenlaisia yrittäjiä. Jos ihmisiä kiinnostaa tällaiset asiat ja he ovat valmiita siihen sijoittamaan rahaa, niin on selvää, että yrittäjiäkin löytyy yhä enemmän.
Pälve uskoo, että vaihtoehtohoitojen suosion taustalla on ihmisten kiinnostus itsensä hemmottelemiseen sekä taloudelliset edellytykset palvelujen ostamiseen. Myös luonnonmukaisuuden trendi ja kemikaalien pelko saattavat ajaa vaihtoehtoisten hoitomuotojen pariin.
– Lääkkeet monesti nähdään kemikaaleina, vaikka ne kemikaalit sinänsä olisivat kuinka luonnollisia.
Luonnonlääkkeiden ongelma on, ettei annosmääriä pysty tarkkaan määrittelemään. Pälve mainitsee esimerkiksi sormustinkukkauutteesta valmistettavan digitalis-sydänlääkkeen. Lääkärit annostelevat lääkettä mikrogramman osina, jotta annostus on varmasti oikea.
– Jos lääkettä annetaan luonnollisena sormustinkukkauutteena, niin ei sitä tiedä kukaan, paljonko potilas lääkettä saa. Liian vähän vai liian paljon.
Pälve ampuu alas myös homeopaattisten lääkkeiden toimintaperiaatteen.
– Homeopaattisissa lääkkeissähän lähdetään siitä, että niiden teho kasvaa, kun niitä laimennetaan. Uskon, että kun ihmiset ajattelevat omalla järjellään asiaa, niin aika harva uskoo tehon lisääntyvän ainetta laimennettaessa.
Kyllä poppamieheenkin uskottiin
– Siihen aikaan kun terveydenhuolto ei vielä ollut näin korkeatasoista, kaikki se terveydenhuolto joka oli saatavilla, aktiivisesti otettiin. Ja kukaan ei koskaan pohtinut, että tällaiset vaihtoehtoishoidot olisivatkaan missään mielessä parantavia, mutta jotain tehdäkseen ihmiset käyttivät niitäkin. Maailma on tässä suhteessa muuttunut.
Lääketieteen parissakin on havaittu, että luottamus hoidon tehoon parantaa hoidon tuloksia. Pelkkä usko ei Pälven mukaan silti riitä
– Muussa tapauksessahan poppamiehet kautta aikojen olisivat hoitaneet ihmisiä varsin menestyksekkäästi, koska kyllä ihmiset poppamiehiin uskoivat, mutta eivät he siitä huolimatta näistä sairauksista parantuneet.