Magnus Enckelliä ei ehkä heti löydy taiteemme kultakauden, 1900-luvun alun listakärjestä. Suomen kansallishengen kohottajat maalasivat Kalevalaa tai suollaraatajia. Pariisista symbolismia ammentanut Enckell ei tähän porukkaan kuulunut. Nyt osa hänen laajasta tuotannostaan on esillä Ateneumin laajassa näyttelyssä.
– Magnus Enckell ei ollut mukana siinä kultakauden joukossa, joka halusi kuvata nimenomaan suomalaisuutta, luonnehtii näyttelyn kuraattori Riitta Ojanperä.
Tähän joukkoon kuuluivat tietysti muiden muassa sellaiset kuin Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Albert Edelfelt tai Pekka Halonen.
Magnus Enckell (1870 - 1925) maalasi mieluummin arvoituksellisen pikkupojan pääkallo kourassa kuin suollaraatajia tai Kalevalaa.
– Kun Enckell astui 1890-luvun alussa kansainväliseen virtaukseen Pariisissa, siellä taiteessa oli voimakas suuntaus siirtyä realismista sellaiseen, mitä ei näy, kuvaa Ojanperä.
Tunnetaan parhaiten kirkkomaalauksistaan
Parhaiten suuri yleisö tuntee hänet kirkkotaiteestaan. Enckellin töitä ovat Tampereen tuomiokirkon Ylösnousemus-alttarifresko sekä Keski-Porin kirkon lasimaalaukset.
Mutta mitä kirkkotaiteen aiheet merkitsivät Enckellille? Ne eivät olleet uskonnollista julistamista, vaan taidetta, jolla Enckell ilmensi juuri näkymättömän tavoittelua.
– Ne ovat jatkumoa hänen varhaisen kautensa symbolismille. Tätä samaa henkeä voi nähdä Tampereen tuomiokirkon Ylösnousemuksessa, luonnehtii kuraattori, Ateneum Kansallisgallerian kokoelmajohtaja Riitta Ojanperä.